Jojo menee alas ---- ja jojo tulee ylös.
Story of my life....
Kaikki alkoi jouluna, kun pitkän herkuttoman jakson jälkeen päätin maistella joulusuklaita. Ja se oli menoa sitten. Jotenkuten vielä sinnittelin asian kanssa muutaman kuukauden, mutta paino alkoi kivuta ylöspäin.
Tämän viikon maanantaina vaaka näytti taas 80,3 kg. Paino ylhänä - mieliala alhana. Vihaan itseäni ja selkärangattomuuttani.
EI OLE MUUTA VAIHTOEHTOA KUIN LAITTAA HERKUT TAUOLLE. Taas kerran. Olen oikeasti niin pahasti koukussa. Hei, minä olen Miinus Kymmenen, ja minä olen tunnesyöjä.
Jotenkin tuntuu, että työasiat on taas ihan solmussa. Noususuhdanne ei alkanutkaan, kun vaatimustaso ei vastaa osaamista. Motivaatio-ongelmia on, ja se näkyy naamasta. Nyt kuitenkin siinä mielessä helpottaa, että lomantapainen breikki häämöttää parin viikon päässä. Kai se siitä. Ja jos ei, niin sitten jotain muuta, jossain muualla.
Lapajumi on vaivannut minua koko talven. Työasentoa vaihtamalla olen juuri nyt saanut sen vähän parempaan jamaan, ja koitan pitää sitä yllä mobbaamalla. Päätin ostaa kahvakuulan ja alkaa treenata sillä kotona netistä ja youtubesta löytyvillä ohjeilla. Ei ole mitään tekosyitä miksi ei voisi liikkua, kun kerran ei tarvitse edes lähteä minnekään. Kuula käteen ja veivaamaan vaan! Tsekkasin myös lähialueen puistojumpat, joogat ja kahvakuulat, ja aion mennä niihin. Ne ovat jo ehtineet alkaa kesäkuun alussa pari viikkoa sitten, mutta onneksi jatkuvat elokuulle. Ekalla fillarilenkillä puhkesi takakumi, ja jouduin nilkuttamaan huoltamoon. Jätin koko pyörän sinne huoltoon, kun oli kaikenlaista kitinää ja nitinää - sitä ei ole kunnolla huollettu ikinä.
Vettä on vaan nyt pakko alkaa juoda enemmän. Miten se voikin aina unohtua? Maanantain turvotus johtunee paljolti siitä, että viikonloppuna kotona vedenjuontirutiinia ei ole ollut.
Eli mitä opin vuodessa? Enpä juuri mitään.
No oikeasti opin, pois negistely. Kun pysyn suunnitelmassa, tulosta syntyy. Kitistelyä ei tarvita, normaali fiksu syöminen ja herkkujen poisjättäminen riittää. Liikunnan lisääminen on plussaa. Nyt vaan pitäisi keksiä tapa, jolla pystyn terveesti suhtautumaan herkkuihin loppuelämäni ajan. Voisiko hypnoosi saada suklaan maistumaan paskalta? :-D
Kun mä katson tuota tiputustaulukkoa oikealla, niin se todistaa, että minä pystyn, ja ihan itse, I DID IT. And now I just need to do it again.
