Styrofoam-kuppi

Joo kiitos vaan, kävelylenkit! Perjantaina tunti, lauantaina kaksi, eilen pari tuntia hikoilua lavatansseissa - ja mitä sanoo vaaka tänään? Enemmän kuin kolmeen viikkoon tai kuukauteen: 82,5 kg. Thanks for nothing, really.

Joten niinpä ensimmäisenä työpäivänä säälittävän lyhyen kolmen viikon kesäloman jälkeen kävin hakemassa henkilöstöravintolasta juuressosekeittoa styrofoam-kuppiin, ja mielikuva ei voisi olla enempää sairaalaruokamainen. Yhyy yhyy. Jalassa on housut, jotka hädissäni ostin -70% alella Lindexistä, koska en usko, että farkuissa olisi ollut kovin kiva kärvistellä. Ei siksi, että ulkona on helle, vaan siksi, että en hyvin mahdu niihin. Ja nyt kun katsoin itseäni peilistä, ne näyttää ihan pyjamanhousuilta.

On mullakin elämä.

Hello from the other side.

Ihan ei lähtenyt käyntiin parin viikon takaiset pyhät suunitelmani. Paino on hiipinyt yhä ylöspäin. Miettiessäni täydellistä herkuttomuutta en pysty ajattelemaan mitään muuta kuin herkkuja. Tajusin myös sen, että koska se on aina ollut ja on aina oleva VÄLIAIKAISTA (kuinka pitkään se väliaikaisuus sitten kulloinkin kestääkin), niin se ei vaan voi olla ratkaisu mun ongelmaan. ON LÖYDETTÄVÄ KOHTUUS, oli se sitten kuinka vaikeeta tahansa.

Tänään kävin kävelyllä (1h 40 min läpi metsien ja peltojen, wohoo!), enkä ottanut kahvipöydän tarjoiluista KUIN puolikkaan munkin ja pikkusiivun pullaa. Ihan helposti olisin pystynyt syömään moninkertaisesti nuo, mutta jotenkin sen pullasiivun jälkeen tajusin, että en edes huomannut syöneeni sitä.

Otin käyttöön ison, mustan, vahakantisen vihkon, johon rustailen jotain silloin, kun tekee mieli ottaa herkkuja. Heti tänään täytin ensimmäisen aukeaman :-D Pidän ne asiat erillään blogista, mutta molemmilla on oma tarkoituksensa projektissa (projekti, hyi mikä sana!).

There are seven days in a week, but SOMEDAY is not one of them.