Styrofoam-kuppi

Joo kiitos vaan, kävelylenkit! Perjantaina tunti, lauantaina kaksi, eilen pari tuntia hikoilua lavatansseissa - ja mitä sanoo vaaka tänään? Enemmän kuin kolmeen viikkoon tai kuukauteen: 82,5 kg. Thanks for nothing, really.

Joten niinpä ensimmäisenä työpäivänä säälittävän lyhyen kolmen viikon kesäloman jälkeen kävin hakemassa henkilöstöravintolasta juuressosekeittoa styrofoam-kuppiin, ja mielikuva ei voisi olla enempää sairaalaruokamainen. Yhyy yhyy. Jalassa on housut, jotka hädissäni ostin -70% alella Lindexistä, koska en usko, että farkuissa olisi ollut kovin kiva kärvistellä. Ei siksi, että ulkona on helle, vaan siksi, että en hyvin mahdu niihin. Ja nyt kun katsoin itseäni peilistä, ne näyttää ihan pyjamanhousuilta.

On mullakin elämä.

Hello from the other side.

Ihan ei lähtenyt käyntiin parin viikon takaiset pyhät suunitelmani. Paino on hiipinyt yhä ylöspäin. Miettiessäni täydellistä herkuttomuutta en pysty ajattelemaan mitään muuta kuin herkkuja. Tajusin myös sen, että koska se on aina ollut ja on aina oleva VÄLIAIKAISTA (kuinka pitkään se väliaikaisuus sitten kulloinkin kestääkin), niin se ei vaan voi olla ratkaisu mun ongelmaan. ON LÖYDETTÄVÄ KOHTUUS, oli se sitten kuinka vaikeeta tahansa.

Tänään kävin kävelyllä (1h 40 min läpi metsien ja peltojen, wohoo!), enkä ottanut kahvipöydän tarjoiluista KUIN puolikkaan munkin ja pikkusiivun pullaa. Ihan helposti olisin pystynyt syömään moninkertaisesti nuo, mutta jotenkin sen pullasiivun jälkeen tajusin, että en edes huomannut syöneeni sitä.

Otin käyttöön ison, mustan, vahakantisen vihkon, johon rustailen jotain silloin, kun tekee mieli ottaa herkkuja. Heti tänään täytin ensimmäisen aukeaman :-D Pidän ne asiat erillään blogista, mutta molemmilla on oma tarkoituksensa projektissa (projekti, hyi mikä sana!).

There are seven days in a week, but SOMEDAY is not one of them.

Se tavallinen laihdutustarina

Jojo menee alas ---- jojo tulee ylös.

Jojo menee alas ---- ja jojo tulee ylös.



Story of my life....

Kaikki alkoi jouluna, kun pitkän herkuttoman jakson jälkeen päätin maistella joulusuklaita. Ja se oli menoa sitten. Jotenkuten vielä sinnittelin asian kanssa muutaman kuukauden, mutta paino alkoi kivuta ylöspäin.

Tämän viikon maanantaina vaaka näytti taas 80,3 kg. Paino ylhänä - mieliala alhana. Vihaan itseäni ja selkärangattomuuttani.

EI OLE MUUTA VAIHTOEHTOA KUIN LAITTAA HERKUT TAUOLLE. Taas kerran. Olen oikeasti niin pahasti koukussa. Hei, minä olen Miinus Kymmenen, ja minä olen tunnesyöjä.

Jotenkin tuntuu, että työasiat on taas ihan solmussa. Noususuhdanne ei alkanutkaan, kun vaatimustaso ei vastaa osaamista. Motivaatio-ongelmia on, ja se näkyy naamasta. Nyt kuitenkin siinä mielessä helpottaa, että lomantapainen breikki häämöttää parin viikon päässä. Kai se siitä. Ja jos ei, niin sitten jotain muuta, jossain muualla.

Lapajumi on vaivannut minua koko talven. Työasentoa vaihtamalla olen juuri nyt saanut sen vähän parempaan jamaan, ja koitan pitää sitä yllä mobbaamalla. Päätin ostaa kahvakuulan ja alkaa treenata sillä kotona netistä ja youtubesta löytyvillä ohjeilla. Ei ole mitään tekosyitä miksi ei voisi liikkua, kun kerran ei tarvitse edes lähteä minnekään. Kuula käteen ja veivaamaan vaan! Tsekkasin myös lähialueen puistojumpat, joogat ja kahvakuulat, ja aion mennä niihin. Ne ovat jo ehtineet alkaa kesäkuun alussa pari viikkoa sitten, mutta onneksi jatkuvat elokuulle. Ekalla fillarilenkillä puhkesi takakumi, ja jouduin nilkuttamaan huoltamoon. Jätin koko pyörän sinne huoltoon, kun oli kaikenlaista kitinää ja nitinää - sitä ei ole kunnolla huollettu ikinä.

Vettä on vaan nyt pakko alkaa juoda enemmän. Miten se voikin aina unohtua? Maanantain turvotus johtunee paljolti siitä, että viikonloppuna kotona vedenjuontirutiinia ei ole ollut.

Eli mitä opin vuodessa? Enpä juuri mitään.

No oikeasti opin, pois negistely. Kun pysyn suunnitelmassa, tulosta syntyy. Kitistelyä ei tarvita, normaali fiksu syöminen ja herkkujen poisjättäminen riittää. Liikunnan lisääminen on plussaa. Nyt vaan pitäisi keksiä tapa, jolla pystyn terveesti suhtautumaan herkkuihin loppuelämäni ajan. Voisiko hypnoosi saada suklaan maistumaan paskalta? :-D

Kun mä katson tuota tiputustaulukkoa oikealla, niin se todistaa, että minä pystyn, ja ihan itse, I DID IT. And now I just need to do it again.

Pitkästä aikaa piipahtamassa

Kaikenlainen tuskailu oman elämän suhteen tuntuu olevan takana päin. Puolessa vuodessa kävin kyllä niin syvän kuopan pohjalla, että sellaista en ole ennen kokenut. Onneksi se on nyt takana päin! Ei ole takuita siitä, etteikö vastoinkäymisiä tulisi jatkossakin - varmasti tuleekin. Sitä kutsutaan elämäksi :-D

Paino pysyili samoissa usean viikon ajan, mutta parin viikon salaattilounaat ovat saaneet sen taas laskusuuntaan. URAKKA ON PUOLIVÄLISSÄ! Eka kahdeksan kiloa on siis tiputettu :-o En voi uskoa tätä! Ja mikä parasta, painoindeksin normaalipaino on enää -100 g päässä!

Herkuttomalla olen jatkanut. Mitä nyt pari viikkoa sitten söin kohvehteja viimeisen vapaapäivän kunniaksi ja viikko sitten vuoroin makeaa ja suolaista hyvän aterian päälle. Tuli maha kipeäksi ja huono olo ja varmistus sille, minkä tiesin vainoavan varjoissa: kohtuutta ei vieläkään ole. On parempi siis olla ilman.

No vitsi et oon ollu reipas!

Täällä viikolla
ti juoksu 0,5 h, mobbaus 2 h
ke painonnosto 1h, ratsastus 1 h
to jooga 1h
pe kävely 1,5 h

Se on kuulkaa 7 h liikuntaa tai lihashuoltoa, mikä on paljon enemmän kuin pitkään aikaan! Huomenna vähän hyötyliikuntaa ja sunnuntaina kaupunkilomalle Keski-Eurooppaan B-)

Kävin ostamassa housut kokoa 38 kun oon käyttänyt nyt 40, eikä ne ole edes mitkään tavoitehousut, vaan ihan voi pitää päällä! Vähän musta kyllä tuntuu, että ne on jotenkin reilua kokoa, koska en usko olevani oikeesti vielä 38, mutta koitin vaan tota yhtä merkkiä niin en voi vertailla. Kokeilin jopa slim-mitoituksella reisistä, oli ok mutta regularit oli paremmat. Ostin kesällä Noomin koon 40 paitapuseron, ja nyt koittelin saman merkin kokoa 40. Päädyin kuitenkin Espritin paitaan, kun se oli kivemman värinen.

Siivosin vaatekaappia noin kuukausi sitten. Sovitin jokaisen vaatekappaleen päälle ja laitoin yhteen kasaan -5 kg ja toiseen -10 kg vaatteet. Hemmettiäkö niitä joka päivä siellä pyörittää kaikkia ja tuskailee, että ei tää sovi ja ei tääkään. On vaan ikävästi muoti ehtinyt vaihtua siitä kun edellisen kerran niihin mahduin ja kun taas seuraavaksi mahdun, mutta toisaalta eipä musta kauluspaita juuri muuksi muutu :-D

Yhtään ei olisi huvitanut -

- mutta lähdin silti treeneihin. Ja hyvä oli että lähdin! Mieli koheni ja treeni kulki odotettua paremmin. Päälle vielä ratsastustunti (jossa hevonen ei ollut ihan niin yhteistyöhaluinen), niin tuli oikein hyvä päivä!

Eilen kävin IHANASSA SYYSILMASSA (en ikinä uskonut, että luonnehtisin syksyistä keliä näin - mutta eilen oli +17 astette lämmintä - siis marraskuun alussa! aurinko paistoi täydeltä terältä) JUOKSULENKILLÄ (tämänkään en olisi uskonut tapahtuvan). Tarkoitus oli mennä juoksuportaisiin, mutta koska ne oli kiinni, kävin juoksemassa metsäpolkuja ja hiekkateitä. Sain lenkin aikana puhelun ja kutsun työhaastattelun toiselle kierrokselle, ja se antoi kovasti puhtia juoksuun :-) Illalla kävin myös kehonhuoltoseminaarissa, joten tälle viikolle on tulossa hyvin liikuntaa.

Outoja oloja

Eilen aamulla söin aamupalan, ja sen jälkeen tuli varsin outo olo. Vatsaa poltti ja päätä särki. Parin tunnin päästä alkoi lihas- ja nivelsärky. Vesi pysyi sisällä, mutta ei tehnyt mieli syödä. Otin päivän aikana kaksi 800 mg Buranaa, jotka eivät kuitenkaan vieneet kipua pois. Iltaa kohti olo koheni ja sain syötyä vähän. Yö sujui normaalisti, ja tämä aamu on alkanut varovasti kuulostellen. Jumppaan minusta ei taida aamupäivällä olla, sen verran vatsaa polttelee, ja ehkä muutenkin hyvä levätä päivä, kun en tiedä mikä olon aiheutti.

Paastopäivälle kiitos, että vaaka näytti aamulla 76,1 kg, tiputusta viime viikosta 300 g ja total -6,8 kg! Alan vasta nyt tajuta, että kuinka paljon ylipainoa on ollutkaan, jos seitsemän kilon jälkeen tiputettaaa on vielä yhdeksän kiloa :-o Nämä nykyiset oli minun normaalilukemat vielä viime keväänä. No mutta, tästä läpi ja kohti uusia lukemia.