Kuudes viikko - pieniä oivalluksia?

Liikuntaa tuli hurjat 8 h 55 min, mikä on minulle tosi paljon! Mukana on tietty pitkiäkin lenkkejä ja treenejä, mutta pienet purot kerryttävät sitä isompaa virtaa. Ihan hyvin sitä näköjään kerkiää töiden ohessa liikkumaan, vaikka välillä se on ollut ihan mahdotonta ;-) Aiemmin on ollut tuskien takana päästä edes sen yhden kerran viikossa lenkille, joten usein sekin sitten jäi kokonaan tekemättä.

Viime viikosta alkaen olen vaihtanut aamupuuron smoothieen. Siihen tulee marjoja pakastimesta: mustikoita, mansikoita, puolukoita,mustaviinimarjoja sekä banaania, maustamatonta jogurttia, maitoa tai omenamehua, neljän viljan hiutaleita ja kuivattuja luumuja tai taateleita. Kaikki blenderillä hienoksi ja lasiin, valmis! Samalla kertaa tulee ruokituksi koko perhe, ja jopas kasvisten määrä ruokavaliossa lisääntyi helposti! Pakkoko sitä kaurapuuroa on syödä, jos se ei kerran maistu?

Lapsille saa muuten helposti syötettyä lisää vihanneksia, kun pilkkoo ne valmiiksi jääkaappiin tai nostaa pestyt minitomaatit pöytään. Maistuuhan ne itsellekin :-)

Viime viikolla taisin syödä peräti viitenä päivänä viikossa salaatin lounaaksi. Sekin on yksi oivalluksista, jonka olen moneen kertaan tehnyt, mutta toteutus on jäänyt pitkällä aikavälillä vajaaksi: syö enemmän kasviksia, niin pakosti tulee syötyä vähemmän esimerkiksi riisiä tai pastaa. Töissä syön 99% lounailla kasvisruokaa, eli lihankulutus on vähentynyt paljon, ja se on hyvä.

Herkut ovat jääneet vähemmälle kuin itsestään, joten sitten kun se laskiaispulla on tarjolla, voin sen ihan hyvin syödä. Oli muuten jännä huomata viime viikolla, että kun yllättä, stressaava tilanne iski, niin ensimmäiseksi tuli mieleen, että pitää SYÖDÄ! Ihan mitä vaan, ja paljon :-o Että kyllä mussa tunnesyöjä asuu.

Luin Kaisa Jaakolan "Hyvän olon hormonidietti - ja joku tosi pitkä alaotsikko mitä en enää muista" -kirjan. Oivalsin, että mullahan on moni asia ihan hyvällä mallilla: olen opetellut nukkumaan tarpeeksi, vatsani toimii säännöllisesti ja stressi on vähäistä. En siis ottanut kirjan vinkkejä käyttöön, sillä minua  häiritsi se, että mitään lähteitä, tutkimustietoja tmv. ei annettu. Ainoastaan yhdessä kohdassa mainittiin, että kannattaa olla lääkäriin yhteydessä ennen kuin alkaa manipuloimaan maksan toimintaa, joka minusta on kuitenkin aika iso juttu, jos ei tiedä, missä jamassa terveys oikeasti on.

Tammikuun yhteenveto

PAINO
1.1.2017 paino 82,2 kg
1.2.2017 paino 80,8 kg -1,4 kg. Alempanakin käytiin, mutta viime viikkojen tuskailujen jälkeen olen kuitenkin tyytyväinen.

LIIKUNTA
Kävely: 16 kertaa, 18 tuntia, 83 kilometriä
HIIT 4 kertaa, 5 tuntia
Yin Yoga: 3 kertaa, 3 tuntia
Ratsastus: 2 kertaa, 2 tuntia
Hiihto: 1 kerta, 1 tunti, 11 kilometriä

Kuun alussa asetin itselleni painotavoitteet: ma 3.4.2017 mennessä 75 kg, ma 19.6.2017 mennessä 72 kg ja ma 18.12.2017 mennessä 69 kg. Matkaa on, mutta niin on aikaakin.

Alkukuun herkkulakko suli ja välillä herkkuja tuli syötyä joka päivä, jotain pientä. Ja toisinaan isompaa. Loppukuusta kohtuus löytyi ja herkuttelu ei ole enää ollut jokapäiväistä.

Käveltyä tuli tosi paljon! Välillä koiran kanssa ja välillä kaverin kanssa. Lyhyitä 40 min lenkkejä ja pitkiä 1 h 30 min lenkkejä ja kaikkea siltä väliltä. Keli ei ole este ja lähtemisen vaikeuskin on useimmiten selätetty. Petsamo lähestyy :-D Ihan paras kannustin on ollut se, että kaverin työpaikkalääkäri oli suositellut hänelle kävelylenkkejä. Nyt on ollut liukasta, ja varmaan kovat pakkasetkin vielä tulevat, mutta kuukauden päästä voi jo toivoa keväisempiä kelejä!

Ekat HIIT treenit tauon jälkeen on tehty, ja ne tuntuvat tosi hyvältä! Ekalla kerralla jalkojen lihakst tulivat tosi kipeiksi, mutta nyt treenit tuntuvat enää kivana, terveenä kipuna. Työaika on 20-25 min ja se menee ihan helposti. Kolmannella ja neljännellä kierroksella saan eniten toistoja, kun kroppa lämpiää. Olen hidas lämpiämään :-p

Hiihtämäänkin pääsin kerran, ja ai että se oli kivaa! Alkukuusta oli perinteiset paukkupakkaset, ja sen jälkeen on hinkutettu nollan molemmin puolin, mikä takaa sen, että lunta ei etelässä ole, mutta liukasta riittää. Helsingissä kadut ovat paljaat, mutta lempeiden rannikkotuulien ulottumattomissa tilanne on toinen.

Kaiken kaikkiaan liikuntaa tuli tosi paljon minun mittapuullani! Olen pitänyt tavoitteena kolmea tuntia viikossa. Se täyttyy ja ylittyy nyt helposti, ja tuntuu naurettavalta, että joskus sen kanssa on oikeasti saanut tehdä tosi paljon töitä. Nyt toivon, että jaksan ylläpitää sitä hyvin. Vaikken niin isoa kulutuksen lisäystä sillä saakaan, että se vaikuttaisi painoon laskevasti, niin kyllä se nyt kuitenkin jotain kuluttaa. Ja ainakin parantaa liikkuvuutta ja selvittää päätä :-)

Alkukuu ja kuun puoliväli sujuivat hyvissä fiiliksissä, mutta painon jumittuessa ja noustessa mieliala laski. Valitettavasti nämä asiat ovat suorassa suhteessa toisiinsa. Työmoodiinkin se vaikuttaa. Olen nyt koittanut hakea arkeen kivoja juttuja, jotain mitä odottaa. Niin tuntuu, että saa jotain aikaan - että elää.

Syvempi pettymys

Jos edellinen viikko oli pettymys, niin viime viikkopa oli vielä isompi! En kestä!

Valitsin viikon kuvaksi sumuisen näkymän. En tiedä, millä navigaattorilla tuosta sumusta selviän läpi :-( Täytyy lukea vanhoja tekstejä onnistumisen ajoilta, ja katsoa, että mikä siellä on toiminut. Vettä olen juonut 1,5 litraa päivässä (pl. viikonloppu, silloin en vaan muista sitä mikä olisi!). Herkkuja on mennyt jonkun verran, mutta enemmän olo tuntuu turvonneelta. Alaselkä/iskias on vihoitellut, ja olen ottanut siihen vanhvaa Buranaa, mikä tuntuu keräävän nestettä.

Liikuntaa tuli viime viikolla kuitenkin hyvin. Jostain syystä minulla on alkuvuoden ajan tullut joka viikko nuo kaksi lorvipäivää, etten ole tehnyt mitään. Kai se on tarpeellista.

On ryhtiliikkeen aika, sillä kaikki ajatukset alkavat olla nyt aika alakuloisia :-(

Kyllä koira koiran tuntee

Liikunnan asiantuntija: Koirilla suuri rooli suomalaisten kansanterveyteen

Yllä linkki YLEn uutisten (harmittavan lyhyeen) juttuun, jossa kerrotaan koiranulkoilutuksen vaikutuksesta kansanterveyteen. Uskoisin, että fyysisten hyötyjen lisäksi myös psyykepuolella on kohennusta.

Pettymys

Voi paska.

Eihän tuo kehityskäyrä nyt kauheasti innosta jatkamaan. Liikuntaa tulee riittävästi 5-7 h viikossa, joten vika on ruokailupuolessa. En ole pystynyt pysymään kokonaan erossa herkuista. Vähentänyt olen, mutta en tarpeeksi. Vettä olen juonut aiempaa enemmän, mutta eilenkin tuntui siltä, että se vaan jää sisälle, ei tule läpi. Kai sitä pitää vaan juoda enemmän. Unet on olleet ihan hyvällä tasolla 8 h yössä, mutta viikonloppuisin sitä tulee eri aikaan kuin arkena, kun tulee valvottua pidempään ja vastaavasti nukuttua pidempään.

Tavoitteet karkaavat kauemmaksi, ja aika kuluu. 75 kg välitavoitteeseen on yhdeksän viikkoa aikaa ja tiputettavaa on 6,6 kg. Tavoitteen saavuttaminen vaatii järjestelmällistä tekemistä. Opit on olemassa, mutta niitä pitää alkaa toteuttaa täsmällisemmin. Samalla vaivalla kai sen tekee kunnolla, kuin sinne päin.

Hangosta Petsamoon

Tiedätkö Sillanpään marssilaulun, jonka sanat menevät näin:

Kotikontujen tienoita tervehtien
Tämä laulumme kaikukoon
Yli peltojen, vetten ja tunturien
Aina Hangosta Petsamoon

Katsoin Google Mapsista, että kuinka pitkä matka tuo olisi käveltäväksi: 1.396 km ja aikaa menisi 283 tuntia.

Saapa nähdä, saisiko vuodessa tuon määrän kävelyä kasaan, jos oikein kovasti pistelisi. Nyt olen 49 kilometriä taittaneena päässyt ehkä juuri pois rannikkotuulien vaikutuksesta, mutta ensimmäiselle taukopaikalle on vielä matkaa :-D

Kolmen tunnin viikkotavoite

Olen asettanut itselleni kolmen tunnin viikkotavoitteen. Nyt, kun se tulee kasaan jo keskiviikkona, tuntuu hassulta, että on älyttömän paljon viikkoja viime vuosina, etten ole liikkunut kuin tunnin, jos sitäkään.

Tässä tekosyitäni ja yksinkertaiset ratkaisut niihin sen päivän varalle, kun taas yritän luistaa:

On huono ilma: liian kylmä, liian kuuma, sataa liian paljon / Suu kiinni, keli on vaatetuskysymys! Minulla on oikeasti varusteet ihan kaikkeen säähän -30...+30 C. Jos ei mahdu päälle, pitää juuri siksi liikkua, että mahtuisi. Liian kuumalla koiraa ei toki voi ottaa mukaan, mutta harvoin, jos koskaan, Suomessa on myöhään illalla yli 20 astetta lämmintä.

On liian pimeää: ei viitsi lähteä kompuroimaan koiran kanssa. / Laita otsalamppu päähän, siinähän se roikkuu koiran hihnan vieressä. Koiraa ei pimeys ole haitannut koskaan.

Ei ole seuraa, yksin on tylsä mennä. / Oletko edes kysynyt ketään mukaan? Yleensä joku pääsee lyhyelläkin varoitusajalla. Ja aina on koira - you never walk alone. Ja tuolla introverttiyden ja antisosiaalisuuden tasolla harvoin edes haluat ketään mukaan :-D

Kuukautiskivut tai ovulaatiokivut kasvaimessa. / Okei, tämä on oikeasti sellainen syy, jonka takia saa jäädä kotiin. Pelkkä kävelyn tärinä tekee joinain päivinä niin kipeätä, että liikkumisessa ei ole järkeä. Jos kuitenkin pystyy vähän liikkumaan, niin se yleensä helpottaa oloa.

Pitäisi syödä tai olen juuri syönyt. / HAH. Kävelylenkille on ihan sama oletko nälkäinen vai juuri syönyt. Ota leipä mukaan, jos pelkäät pyörtyväsi matalan verensokeritason takia kesken matkan. Ratsastustunnilla on tympeä olla täydellä vatsalla, mutta voihan sitä syödä vähän vähemmän, vain siirtä nälkää eteenpäin, ja syödä sitten tunnin jälkeen kunnolla.

Ei ole aikaa. / Järjestä aikaa. Tällä hetkellä elämässä on aika vähän IHAN OIKEASTI PAKOLLISIA asioita. Lapset pärjäävät keskenään tai ne voi ottaa mukaan. Netflixin sisällöt eivät katoa ja televisiosta ei kuitenkaan tule mitään katsomisen arvoista. Pyykkikone hoitaa hommansa sillä välin kun käyt ulkona pyörähtämässä. 30 minuuttia liikuntaa on parempi kuin ei yhtään minuuttia liikuntaa. Pienistä puroista tulee äkkiä se pari tuntia viikossa.

Raha on varmaan ainoa syy, jota en ole käyttänyt liikkumisen esteenä. Kävely ja juoksu eivät maksa käytännössä mitään. Pyöräillä voi mummokonkelillakin ja sukset ovat jo nyt lähes 10 vuotta vanhat. Minulla on kaikki varusteet, jotka tarvitsen nykyisiin lajeihini. En ole koskaan hakenut innostusta uusista jumppatrikoista, joten minulla on edelleen käytössä viisi vuotta vanhoja kamppeita. Ostan kunnollista kun ostan, ja sitten vaan käytän niitä.


Olen tulossa siihen ikään, että terveys ei ehkä olekaan itsestäänselvyys, vaan sen eteen on nähtävä vaivaa. Äitini on syönyt jatkuvasti lääkkeitä varmaan 50-vuotiaasta saakka, ja siihen minä en halua alkaa. Minun on saatava painoa alas ja elintavat terveellisiksi.

Koskaan ei ole jälkikäteen harmittanut, että tulipa lähdettyä liikkeelle. Mutta monta kertaa on tullut tunne, että vitsin hyvä kun lähdin, vaikkei olisi huvittanut!