Olen asettanut itselleni kolmen tunnin viikkotavoitteen. Nyt, kun se tulee kasaan jo keskiviikkona, tuntuu hassulta, että on älyttömän paljon viikkoja viime vuosina, etten ole liikkunut kuin tunnin, jos sitäkään.
Tässä tekosyitäni ja yksinkertaiset ratkaisut niihin sen päivän varalle, kun taas yritän luistaa:
On huono ilma: liian kylmä, liian kuuma, sataa liian paljon / Suu kiinni, keli on vaatetuskysymys! Minulla on oikeasti varusteet ihan kaikkeen säähän -30...+30 C. Jos ei mahdu päälle, pitää juuri siksi liikkua, että mahtuisi. Liian kuumalla koiraa ei toki voi ottaa mukaan, mutta harvoin, jos koskaan, Suomessa on myöhään illalla yli 20 astetta lämmintä.
On liian pimeää: ei viitsi lähteä kompuroimaan koiran kanssa. / Laita otsalamppu päähän, siinähän se roikkuu koiran hihnan vieressä. Koiraa ei pimeys ole haitannut koskaan.
Ei ole seuraa, yksin on tylsä mennä. / Oletko edes kysynyt ketään mukaan? Yleensä joku pääsee lyhyelläkin varoitusajalla. Ja aina on koira - you never walk alone. Ja tuolla introverttiyden ja antisosiaalisuuden tasolla harvoin edes haluat ketään mukaan :-D
Kuukautiskivut tai ovulaatiokivut kasvaimessa. / Okei, tämä on oikeasti sellainen syy, jonka takia saa jäädä kotiin. Pelkkä kävelyn tärinä tekee joinain päivinä niin kipeätä, että liikkumisessa ei ole järkeä. Jos kuitenkin pystyy vähän liikkumaan, niin se yleensä helpottaa oloa.
Pitäisi syödä tai olen juuri syönyt. / HAH. Kävelylenkille on ihan sama oletko nälkäinen vai juuri syönyt. Ota leipä mukaan, jos pelkäät pyörtyväsi matalan verensokeritason takia kesken matkan. Ratsastustunnilla on tympeä olla täydellä vatsalla, mutta voihan sitä syödä vähän vähemmän, vain siirtä nälkää eteenpäin, ja syödä sitten tunnin jälkeen kunnolla.
Ei ole aikaa. / Järjestä aikaa. Tällä hetkellä elämässä on aika vähän IHAN OIKEASTI PAKOLLISIA asioita. Lapset pärjäävät keskenään tai ne voi ottaa mukaan. Netflixin sisällöt eivät katoa ja televisiosta ei kuitenkaan tule mitään katsomisen arvoista. Pyykkikone hoitaa hommansa sillä välin kun käyt ulkona pyörähtämässä. 30 minuuttia liikuntaa on parempi kuin ei yhtään minuuttia liikuntaa. Pienistä puroista tulee äkkiä se pari tuntia viikossa.
Raha on varmaan ainoa syy, jota en ole käyttänyt liikkumisen esteenä. Kävely ja juoksu eivät maksa käytännössä mitään. Pyöräillä voi mummokonkelillakin ja sukset ovat jo nyt lähes 10 vuotta vanhat. Minulla on kaikki varusteet, jotka tarvitsen nykyisiin lajeihini. En ole koskaan hakenut innostusta uusista jumppatrikoista, joten minulla on edelleen käytössä viisi vuotta vanhoja kamppeita. Ostan kunnollista kun ostan, ja sitten vaan käytän niitä.
Olen tulossa siihen ikään, että terveys ei ehkä olekaan itsestäänselvyys, vaan sen eteen on nähtävä vaivaa. Äitini on syönyt jatkuvasti lääkkeitä varmaan 50-vuotiaasta saakka, ja siihen minä en halua alkaa. Minun on saatava painoa alas ja elintavat terveellisiksi.
Koskaan ei ole jälkikäteen harmittanut, että tulipa lähdettyä liikkeelle. Mutta monta kertaa on tullut tunne, että vitsin hyvä kun lähdin, vaikkei olisi huvittanut!
