Tiistaina rämmin kuopan pohjalla, ja nyt perjantaina on aika katsoa olenko tehnyt sen mitä olen suunnitellut.
Varasin ajan työterveyspsykologille, ja sainkin ajan jo ensi viikon alkuun. Menen sinne avoimin mielin ja itseasiassa toivon, ettei sattuisi niin hyvä päivä kuin tänään. Tänään tuntuu siltä, että paskasta alkuviikosta huolimatta tästä tulikin ihan hyvä viikko. Ehkä otan mukaani tiistaisen tekstin, koska jos nyt kysyttäisiin, niin kaikki on ihan ok. Huomenna luultavasti taas ei... ÄRSYTTÄÄ OLLA NAINEN. Kellään miehellä ei voi vaihdella mieli näin paljon.
Olen laittanut tällä viikolla neljä työhakemusta matkaan. Kaksi uutta sopivaa paikkaa tuli tällä viikolla hakuun, laitoin oitis paperit sisään niihin, ja kahteen jo aiemmin bongattuun. Viime viikolla ei tullut mitään uusia ja olin jo ihan paniikissa. Voi voi mua.
Rekrypalveluihin en ole vielä laittanut CV:tä, mutta teen sen heti alkuviikosta. Viikonlopun ajan koitan olla stressaamatta näistä asioista ollenkaan. En aio odottaa että puhelin soi ja saan kutsun haastatteluun, vaan odotukset on senkin suhteen alhaalla. En aio kertoa kaikille mahdollisille näistä hauista, vain sille yhdelle ystävälle joka on samassa tilanteessa. AINAKIN OLEN TEHNYT ASIALLE JOTAIN. Minulla on hyvä tunne silloin kun tuntuu, että voin vaikuttaa asioihin. En tykkää olla ajopuuna.
Tämän viikon ratsastustunti oli aivan huippu! Valitsin reippaan ja ehkä vähän hankalankin hevosen, mutta me molemmat ylitimme itsemme! Minä pysyin selässä ilman satulaa koko tunnin, ravit ja laukatkin sujui hienosti. Hevonen oli rauhallisempi ja rentoutuneempi kuin koskaan aikaisemmin.
Tänään joogasin Yoogaian tahtiin, ja ai että se teki hyvää! Kävin alkuviikosta hierojalla, ja sen jälkeen on selkä ollut aika kipeä. Ehkä se tästä tasoittuu ajan kanssa. Tänään kävin kävelyllä ja sienimetsässä, ai että se piristi! Sieniä ei ihan kauheasti löytynyt, mutta jotain kuitenkin.
Että ihan hyvää tänne nyt kuuluu :-)
perjantai 25. syyskuuta 2015
tiistai 22. syyskuuta 2015
Ajatuksia (paljon)
Fyysisestä tilanteesta
Olen pari viikkoa joutunut syömään lihasrelaksantteja, sillä lapojen väli on aivan jumissa. Liikkuvuus on huono, mutta vika ei ehkä sittenkään ole lihaksissa, vaan rangassa. Kuitenkin, lihasrelaksantit väsyttävät ja saavat kropan keräämään nestettä. Paino on heilahtanut vuorokaudessa kilon - puolitoista ylös. Olen viime viikon maanantain jälkeen vältellyt vaa'alle menoa. Pelännyt millaisia lukemia se näyttää. Tänään uskalsin, ja hyvä että uskalsin. Vaaka tarjosi mieluisan lukeman: 77,3 kg. Se ei ole All time low -lukema, mutta se on paljon vähemmän kuin pelkäsin.
Olen nyt ollut syömättä herkkuja 84 päivää. Kertaakaan ei ole tehnyt tiukkaa. Aion jatkaa.
Vedenjuontiahkeruuteni vaihtelee. Välillä muistan, välillä en. Olen päivät kotona, joten se olisi mitä helpointa hoitaa - juo ja käydä pissalla. Ehkä minun täytyy laittaa joku kannu tai pullo pöydälle, joka muistuttaa. Teetä olen juonut aika paljon, mikä on ihan hyvä sekin, mutta kofeiinin takia se myös kuivattaa. Pitäisi juoda lisäksi sitä vettä.
Liikuntaa olen harrastanut kiitettäviä määriä ja vaihtelevasti. Viime viikolla liikuntakertoja tuli peräti kymmenen: kävelyä, ratsastusta, joogaa, liikkuvuusharjoituksia ja crossfitiä. Liikunta piristää mielialaa tosi paljon!
Henkisen puolen jutut
Kesäkuun yt:n jälkeisen irtisanomisen jälkeen olen ollut päivät kotona. Kesällä se oli kivaa - ei duunia, ei huolia. Muun perheen arjen alettu rullaamaan mieleni on alkanut synkistyä. Mitä jos työtä ei löydykään? Talousuutiset kertovat synkkiä työttymyyslukuja, yt-uutisia ja epävarmuutta.
Olen hakenut kuutta työpaikkaa ja päässyt viidestä haastatteluu, yhdestä ei ole tullut vielä mitään vastausta. Ensimmäisestä pääsin finaaliin kolmen joukkoon, mutta jättivätkin epävarmuuden vuoksi paikan täyttämättä. Toisessa totesin itse ensimmäisessä haastattelussa, että tarjottu palkkataso ja määräaikaisuus yhdessä eivät vielä tässä vaiheessa ole se mitä etsin. Kolmannessa pääsin taas finaaliin, mutta jäin kolmoseksi. Neljännessä tipuin ensimmäisen haastattelukierroksen jälkeen, luultavasti palkkatoive ja kokemus olivat liian isot. Viidennessä olin taas finaalissa, mutta jäin kakkoseksi. Kuudennesta ei siis ole kuulunut mitään, joten luultavasti en ole päässyt haastatteluun.
Olen ollut hyvin pettynyt siihen, että finaalipaikoista huolimatta voitto on jäänyt saamatta. Nyt ei ole mitään aukiolevia hakuja. On kaksi paikkaa, joihin minun pitäisi laittaa hakemus. Mieleni kuitenkin sanoo, että JOS EI HAE, NIIN EI VOI EPÄONNISTUA. En halua uusia pettymyksiä.
Mutta onhan se duuni jostain saatava. Kuvittelin naiivisti, että mulle löytyy tosi helposti joku ihan mielettömän hauska duuni samantien. Pettymys on ollut iso, kun niin ei olekaan käynyt. En osaa iloita siitä, että olen päässyt hyvin haastatteluihin ja päässyt finaaleihin asti. WINNER TAKES IT ALL, työnhaussa ei ole kakkospalkintoja.
Minun täytyy saada mieleni käännettyä siihen moodiin, että JOS EI HAE, NIIN EI AINAKAAN SAA. Unohtaa se mitä on ollut ja miten se on mennyt ja tähdättävä uusiin maaleihin. Olen siitä onneton, että innostun aina valtavasti uudesta kun alan tutkia firmojen taustoja ja jo näen miten olisin siellä duunissa. Pudotus on sitten aina korkealta, kun visiot ei toteudukaan.
Parhaat kontaktit on nyt käytetty ja seuraavaksi olen vierailla vesillä. On alettava lataamaan CV:tä eri palveluihin ja tutkittava mitä muita kanavia olisi olemassa kuin firmojen näihin palveluihin laittamat työapaikkailmoitukset.
En halua kohdata työn kautta tuttuja ihmisiä, sillä he kuitenkin kysyvät, että miten menee, onko jo uusi duuni. EI HELVETTI OLE. Ihan pikkasen korpesi viime viikolla, kun puolet kansasta oli lakossa ja puolet ylpeänä töissä. Oisitte antaneet mun mennä sinne töihin, kun se kerran on niin paskaa! Joka vitun maanantaiaamun aamuruuhka kelpaisi mulle! Lupaan, että en enää koskaan valita siitä, että lomaan on vielä viisi pitkää viikkoa tai loma oli liian lyhyt. Onpahan työpaikka!
Yksi tuttu (ilman työtä hänkin) neuvoi olemaan ihan rauhassa, kun ei ole vielä mitään hätää. Ottaa tämä vuorotteluvapaan kannalta. Mutta en kehtaa sanoa kenellekään, että en ole tänään tehnyt mitään, kun ei ole muuta tekemistä kuin pyykinpesu.
Miksi mun pitää olla näin tuulella käyvä? Välillä olen sky high ja välillä ryömin mudassa. Arvotan itse ihmiset tosi vahvasti sen kautta, että ovatko he töissä vai eivät. Mulle ei ole väliä mitä he tekevät, ei ole paskaduuneja. Yrittäjien lapset arvostaa kyllä työntekoa ja siitä saatuja palkintoja. Epäilen vähän jokaista, joka on maanantaina tai perjantaina flunssassa tai hoitamassa kipeää lasta. Olen vuodessa ehkä kaksi työpäivää pois sairauden takia. Tässä on tietty kääntöpuolena se tilanne mikä oli keväällä, että uuvutan itseni tunnontarkalla työnteolla. Ei sekään ole hyvä. Pitäisi löytää kultainen keskitie - MUTTA ENSIN PITÄISI LÖYTÄÄ SE DUUNI.
Olen tottunut saamaan sen mitä haluan. En ole tottunut jäämään ilman tai häviämään. Vihaan häviämistä, jopa niin paljon, että se estää minua kilpailemasta. Mun itsetunto on samalla tasolla kuin kastemadolla maan päällä. EI KOVIN HYVÄT LÄHTÖKOHDAT TYÖNHAULLE, VAI MITÄ?
Fakta on se, että tuskin kukaan tulee minulle kotiin tarjoamaan työtä. Paikkoja on siis haettava. En tiedä missä kohti on se vaihe, että pitää ottaa mikä tahansa duuni minkä saa (määräaikainen, huono palkka, hankala työmatka).
Eli mitäs nyt sitten?
Tajusin, että fyysinen hyvinvointi, eli se mitä syön ja miten liikun, on asia, joka on TÄYSIN MINUN VALLASSANI. Pystyn vaikuttamaan siihen itse 100 %:sesti. Miksi en siis tekisi niin? Syömispuoli vaatii pientä ryhtiliikettä, jotta saan painon taas putoamaan pitkän tasaisen kauden jälkeen. Liikuntamäärä on hyvällä tasolla. Näillä asioilla on suora vaikutus mielialaan, joten se kannattaa käyttää hyödyksi.
Sain kesällä lähetteen työterveyspsykologille. Minun täytyy soittaa ja tsekata onko se vielä voimassa ja varata aika psykologille. Käydä juttelemassa tuntemuksista ja saada ajatuksia järjestykseen.
VOISINPA OPPIA NÄMÄ ASIAT:
Olen pari viikkoa joutunut syömään lihasrelaksantteja, sillä lapojen väli on aivan jumissa. Liikkuvuus on huono, mutta vika ei ehkä sittenkään ole lihaksissa, vaan rangassa. Kuitenkin, lihasrelaksantit väsyttävät ja saavat kropan keräämään nestettä. Paino on heilahtanut vuorokaudessa kilon - puolitoista ylös. Olen viime viikon maanantain jälkeen vältellyt vaa'alle menoa. Pelännyt millaisia lukemia se näyttää. Tänään uskalsin, ja hyvä että uskalsin. Vaaka tarjosi mieluisan lukeman: 77,3 kg. Se ei ole All time low -lukema, mutta se on paljon vähemmän kuin pelkäsin.
Olen nyt ollut syömättä herkkuja 84 päivää. Kertaakaan ei ole tehnyt tiukkaa. Aion jatkaa.
Vedenjuontiahkeruuteni vaihtelee. Välillä muistan, välillä en. Olen päivät kotona, joten se olisi mitä helpointa hoitaa - juo ja käydä pissalla. Ehkä minun täytyy laittaa joku kannu tai pullo pöydälle, joka muistuttaa. Teetä olen juonut aika paljon, mikä on ihan hyvä sekin, mutta kofeiinin takia se myös kuivattaa. Pitäisi juoda lisäksi sitä vettä.
Liikuntaa olen harrastanut kiitettäviä määriä ja vaihtelevasti. Viime viikolla liikuntakertoja tuli peräti kymmenen: kävelyä, ratsastusta, joogaa, liikkuvuusharjoituksia ja crossfitiä. Liikunta piristää mielialaa tosi paljon!
Henkisen puolen jutut
Kesäkuun yt:n jälkeisen irtisanomisen jälkeen olen ollut päivät kotona. Kesällä se oli kivaa - ei duunia, ei huolia. Muun perheen arjen alettu rullaamaan mieleni on alkanut synkistyä. Mitä jos työtä ei löydykään? Talousuutiset kertovat synkkiä työttymyyslukuja, yt-uutisia ja epävarmuutta.
Olen hakenut kuutta työpaikkaa ja päässyt viidestä haastatteluu, yhdestä ei ole tullut vielä mitään vastausta. Ensimmäisestä pääsin finaaliin kolmen joukkoon, mutta jättivätkin epävarmuuden vuoksi paikan täyttämättä. Toisessa totesin itse ensimmäisessä haastattelussa, että tarjottu palkkataso ja määräaikaisuus yhdessä eivät vielä tässä vaiheessa ole se mitä etsin. Kolmannessa pääsin taas finaaliin, mutta jäin kolmoseksi. Neljännessä tipuin ensimmäisen haastattelukierroksen jälkeen, luultavasti palkkatoive ja kokemus olivat liian isot. Viidennessä olin taas finaalissa, mutta jäin kakkoseksi. Kuudennesta ei siis ole kuulunut mitään, joten luultavasti en ole päässyt haastatteluun.
Olen ollut hyvin pettynyt siihen, että finaalipaikoista huolimatta voitto on jäänyt saamatta. Nyt ei ole mitään aukiolevia hakuja. On kaksi paikkaa, joihin minun pitäisi laittaa hakemus. Mieleni kuitenkin sanoo, että JOS EI HAE, NIIN EI VOI EPÄONNISTUA. En halua uusia pettymyksiä.
Mutta onhan se duuni jostain saatava. Kuvittelin naiivisti, että mulle löytyy tosi helposti joku ihan mielettömän hauska duuni samantien. Pettymys on ollut iso, kun niin ei olekaan käynyt. En osaa iloita siitä, että olen päässyt hyvin haastatteluihin ja päässyt finaaleihin asti. WINNER TAKES IT ALL, työnhaussa ei ole kakkospalkintoja.
Minun täytyy saada mieleni käännettyä siihen moodiin, että JOS EI HAE, NIIN EI AINAKAAN SAA. Unohtaa se mitä on ollut ja miten se on mennyt ja tähdättävä uusiin maaleihin. Olen siitä onneton, että innostun aina valtavasti uudesta kun alan tutkia firmojen taustoja ja jo näen miten olisin siellä duunissa. Pudotus on sitten aina korkealta, kun visiot ei toteudukaan.
Parhaat kontaktit on nyt käytetty ja seuraavaksi olen vierailla vesillä. On alettava lataamaan CV:tä eri palveluihin ja tutkittava mitä muita kanavia olisi olemassa kuin firmojen näihin palveluihin laittamat työapaikkailmoitukset.
En halua kohdata työn kautta tuttuja ihmisiä, sillä he kuitenkin kysyvät, että miten menee, onko jo uusi duuni. EI HELVETTI OLE. Ihan pikkasen korpesi viime viikolla, kun puolet kansasta oli lakossa ja puolet ylpeänä töissä. Oisitte antaneet mun mennä sinne töihin, kun se kerran on niin paskaa! Joka vitun maanantaiaamun aamuruuhka kelpaisi mulle! Lupaan, että en enää koskaan valita siitä, että lomaan on vielä viisi pitkää viikkoa tai loma oli liian lyhyt. Onpahan työpaikka!
Yksi tuttu (ilman työtä hänkin) neuvoi olemaan ihan rauhassa, kun ei ole vielä mitään hätää. Ottaa tämä vuorotteluvapaan kannalta. Mutta en kehtaa sanoa kenellekään, että en ole tänään tehnyt mitään, kun ei ole muuta tekemistä kuin pyykinpesu.
Miksi mun pitää olla näin tuulella käyvä? Välillä olen sky high ja välillä ryömin mudassa. Arvotan itse ihmiset tosi vahvasti sen kautta, että ovatko he töissä vai eivät. Mulle ei ole väliä mitä he tekevät, ei ole paskaduuneja. Yrittäjien lapset arvostaa kyllä työntekoa ja siitä saatuja palkintoja. Epäilen vähän jokaista, joka on maanantaina tai perjantaina flunssassa tai hoitamassa kipeää lasta. Olen vuodessa ehkä kaksi työpäivää pois sairauden takia. Tässä on tietty kääntöpuolena se tilanne mikä oli keväällä, että uuvutan itseni tunnontarkalla työnteolla. Ei sekään ole hyvä. Pitäisi löytää kultainen keskitie - MUTTA ENSIN PITÄISI LÖYTÄÄ SE DUUNI.
Olen tottunut saamaan sen mitä haluan. En ole tottunut jäämään ilman tai häviämään. Vihaan häviämistä, jopa niin paljon, että se estää minua kilpailemasta. Mun itsetunto on samalla tasolla kuin kastemadolla maan päällä. EI KOVIN HYVÄT LÄHTÖKOHDAT TYÖNHAULLE, VAI MITÄ?
Fakta on se, että tuskin kukaan tulee minulle kotiin tarjoamaan työtä. Paikkoja on siis haettava. En tiedä missä kohti on se vaihe, että pitää ottaa mikä tahansa duuni minkä saa (määräaikainen, huono palkka, hankala työmatka).
Eli mitäs nyt sitten?
Tajusin, että fyysinen hyvinvointi, eli se mitä syön ja miten liikun, on asia, joka on TÄYSIN MINUN VALLASSANI. Pystyn vaikuttamaan siihen itse 100 %:sesti. Miksi en siis tekisi niin? Syömispuoli vaatii pientä ryhtiliikettä, jotta saan painon taas putoamaan pitkän tasaisen kauden jälkeen. Liikuntamäärä on hyvällä tasolla. Näillä asioilla on suora vaikutus mielialaan, joten se kannattaa käyttää hyödyksi.
Sain kesällä lähetteen työterveyspsykologille. Minun täytyy soittaa ja tsekata onko se vielä voimassa ja varata aika psykologille. Käydä juttelemassa tuntemuksista ja saada ajatuksia järjestykseen.
VOISINPA OPPIA NÄMÄ ASIAT:
1. Sinun ei tarvitse perustella elämäntilannettasi.
2. Sinun ei tarvitse perustella elämäsi prioriteetteja.
3. Sinun ei tarvitse pyytää anteeksi, jos et ole pahoillasi.
4. Sinun ei tarvitse perustella miksi haluat olla yksin.
5. Sinun ei tarvitse olla samaa mieltä muiden henkilökohtaisista näkemyksistä.
6. Sinun ei tarvitse sanoa aina "kyllä".
7. Sinun ei tarvitse perustella ulkonäköäsi.
8. Sinun ei tarvitse perustella ruokavaliotasi.
9. Sinun ei tarvitse selittää seksielämääsi.
10. Sinun ei tarvitse perustella ura- tai elämänvalintojasi.
11. Sinun ei tarvitse perustella uskonnollista tai poliittista näkemystäsi.
12. Sinun ei tarvitse selittää sinkkuuttasi.
13. Sinun ei tarvitse lähteä deiteille vain koska joku pyytää.
14. Sinun ei tarvitse selittää ajatuksiasi avioliitosta.
15. Sinun ei tarvitse perustella parisuhteesi tilannetta.
2. Sinun ei tarvitse perustella elämäsi prioriteetteja.
3. Sinun ei tarvitse pyytää anteeksi, jos et ole pahoillasi.
4. Sinun ei tarvitse perustella miksi haluat olla yksin.
5. Sinun ei tarvitse olla samaa mieltä muiden henkilökohtaisista näkemyksistä.
6. Sinun ei tarvitse sanoa aina "kyllä".
7. Sinun ei tarvitse perustella ulkonäköäsi.
8. Sinun ei tarvitse perustella ruokavaliotasi.
9. Sinun ei tarvitse selittää seksielämääsi.
10. Sinun ei tarvitse perustella ura- tai elämänvalintojasi.
11. Sinun ei tarvitse perustella uskonnollista tai poliittista näkemystäsi.
12. Sinun ei tarvitse selittää sinkkuuttasi.
13. Sinun ei tarvitse lähteä deiteille vain koska joku pyytää.
14. Sinun ei tarvitse selittää ajatuksiasi avioliitosta.
15. Sinun ei tarvitse perustella parisuhteesi tilannetta.
Mä laitan ne hakemukset avoimiin paikkoihin, päivitän palveluihin cv:t ja etsin muita mahdollisia kanavia työnhakuun. Siinä sivussa koitan kohottaa mielialaa positiivisempaan suuntaan. Ja olla innostumatta liikaa, jottei pettymykset olisi niin isoja. En myöskään aio kertoa niin monelle mitä paikkoja olen hakenut, jotta minun ei tarvitse kertoa, etten ole niitä saanut.
lauantai 5. syyskuuta 2015
Whoooot?! :-o
Siltä varalta, että maanantaina vaaka päättää taas näyttää jotain tympeitä lukuja tulin kertomaan, että tänä aamuna se näytti 77,1 kg, mikä tarkoittaa, että peräti 5,8 kg on lähtenyt painosta! Olen todella iloinen! On kyllä paleltanutkin pari päivää taas ihan kamalasti. Päättelin, että tämän viikon liikunnat ovat vauhdittaneet aineenvaihduntaa, mikä on edesauttanut painonlaskua (maanantaista -1,6 kg).
No mut hei - kelpaa mulle :-D
No mut hei - kelpaa mulle :-D
keskiviikko 2. syyskuuta 2015
Humpsahdus
Melkein joka kerta kun käyn täällä kitisemässä jumista tapahtuu painon humpsahdus. Tänä aamun vaaka näytti ekaa kertaa alle 78 kg ja hyvin näyttikin: 77,4 kg! Totaalipudotus on siis 5,5 kg, jee! Ja hei, herkuttomia päiviä on kertynyt jo 65! "Sokeriton syyskuu" on taas tavoitteena monilla. Mä en kyttää kaikkia sokereita, vaan jatkan herkuttomalla. Se on helppo toteuttaa, ei tarvitse vahdata tuoteseloteita jne. 65 päivää tarkoittaa, että projekti on kestänyt pari kuukautta. Kuvittelin, että paino tippuisi nopeammin, varsinkin kun alku oli niin lupaava, mutta nyt uskon, että nämä pudotetut kilot on helpompi pitää pois - jatkaa vain samaa mitä tähänkin asti! Ei mitään kikkaviitosia, ei näläntunnetta eikä omia eväitä joka paikkaan. TÄMÄ SOPII MULLE.
Kävin eilen crossfitissä, vaikka yhtään ei olisi huvittanut, kaveri ei lähtenyt ja olisin keksinyt 10 muuta syytä miksi en voi. On se kumma, että siivoaminen kiinnostaa kyllä sitten kun pitäisi liikkua, ja olisin valmis lähtemään vaikka kauppaan kunhan ei tarvitsisi siivota :-o Hyvä oli että kävin, oli hyvtä treeni, tuli hiki ja lihakset kipeiksi. Sinnikkäästi tein kaikki toistot vaikka muut olivat nopeampia. Tekniikkatreeniä painonnostoon tarvitsen kipeästi lisää. Painot saavat pysyä vielä pieninä, kunnes oikeat liikeradat on opittu, tai muuten poksahtaa selkä.
Kävin eilen crossfitissä, vaikka yhtään ei olisi huvittanut, kaveri ei lähtenyt ja olisin keksinyt 10 muuta syytä miksi en voi. On se kumma, että siivoaminen kiinnostaa kyllä sitten kun pitäisi liikkua, ja olisin valmis lähtemään vaikka kauppaan kunhan ei tarvitsisi siivota :-o Hyvä oli että kävin, oli hyvtä treeni, tuli hiki ja lihakset kipeiksi. Sinnikkäästi tein kaikki toistot vaikka muut olivat nopeampia. Tekniikkatreeniä painonnostoon tarvitsen kipeästi lisää. Painot saavat pysyä vielä pieninä, kunnes oikeat liikeradat on opittu, tai muuten poksahtaa selkä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)