Mitä kuuluu?

Tiistaina rämmin kuopan pohjalla, ja nyt perjantaina on aika katsoa olenko tehnyt sen mitä olen suunnitellut.

Varasin ajan työterveyspsykologille, ja sainkin ajan jo ensi viikon alkuun. Menen sinne avoimin mielin ja itseasiassa toivon, ettei sattuisi niin hyvä päivä kuin tänään. Tänään tuntuu siltä, että paskasta alkuviikosta huolimatta tästä tulikin ihan hyvä viikko. Ehkä otan mukaani tiistaisen tekstin, koska jos nyt kysyttäisiin, niin kaikki on ihan ok. Huomenna luultavasti taas ei... ÄRSYTTÄÄ OLLA NAINEN. Kellään miehellä ei voi vaihdella mieli näin paljon.

Olen laittanut tällä viikolla neljä työhakemusta matkaan. Kaksi uutta sopivaa paikkaa tuli tällä viikolla hakuun, laitoin oitis paperit sisään niihin, ja kahteen jo aiemmin bongattuun. Viime viikolla ei tullut mitään uusia ja olin jo ihan paniikissa. Voi voi mua.

Rekrypalveluihin en ole vielä laittanut CV:tä, mutta teen sen heti alkuviikosta. Viikonlopun ajan koitan olla stressaamatta näistä asioista ollenkaan. En aio odottaa että puhelin soi ja saan kutsun haastatteluun, vaan odotukset on senkin suhteen alhaalla. En aio kertoa kaikille mahdollisille näistä hauista, vain sille yhdelle ystävälle joka on samassa tilanteessa. AINAKIN OLEN TEHNYT ASIALLE JOTAIN. Minulla on hyvä tunne silloin kun tuntuu, että voin vaikuttaa asioihin. En tykkää olla ajopuuna.

Tämän viikon ratsastustunti oli aivan huippu! Valitsin reippaan ja ehkä vähän hankalankin hevosen, mutta me molemmat ylitimme itsemme! Minä pysyin selässä ilman satulaa koko tunnin, ravit ja laukatkin sujui hienosti. Hevonen oli rauhallisempi ja rentoutuneempi kuin koskaan aikaisemmin.

Tänään joogasin Yoogaian tahtiin, ja ai että se teki hyvää! Kävin alkuviikosta hierojalla, ja sen jälkeen on selkä ollut aika kipeä. Ehkä se tästä tasoittuu ajan kanssa. Tänään kävin kävelyllä ja sienimetsässä, ai että se piristi! Sieniä ei ihan kauheasti löytynyt, mutta jotain kuitenkin.

Että ihan hyvää tänne nyt kuuluu :-)