Olen ollut jojolaihduttaja noin 20 vuotta. Täytän kohta 40, ja luulen, että sekin saa kriisin kärjistymään pääni sisällä. Olen laihduttanut elämäni aikana samaa kymmentä kiloa varmaan kymmeniä kertoja, mutta aina ne ovat tulleet korkojen kera takaisin. Mitä aion nyt tehdä eri tavalla?
Tärkeintä on se mitä syön
Liikunnalla en pysty kuluttamaan niin paljon energiaa, että voisin huoletta syödä kaiken sen mitä haluan. On siis helpompi jättää jotain syömättä.
Herkkujen nollalinja
En tunne kohtuutta, joten aluksi aion vetää nollalinjalla. Se on ennenkin toiminut ja tuonut tuloksia. Tiedän, kuinka paljon enemmän pystyn syömään ruokaa kun jätän herkut syömättä, eli nälässä ei tarvise olla.
Syön sitä mitä haluan
En sitä mitä Superdieetin listassa lukee. Olen monta kertaa ostanut pari purkkia rahkaa, ja heittänyt ne parin viikon kuluttua roskiin. Ei vaan maistu enää.
Juon vettä
Joka päivä. Paljon.
Liikun jos siltä tuntuu
Jos ei tunnu, niin en aio liikkua. Vedän helposti ääripäästä toiseen: ekalla viikolla käyn viitenä aamuna lenkillä, ja sitten into lopahtaa. Rakastan tilastoida ja mitata, mutta nyt tähän on löydettävä kohtuus.
Nukun yöni
Stressitilassa tuntuu, ettei edes tarvitse niin paljon unta, ja sehän on omiaan pahentamaan kierrettä.
Tavoittelen mielenrauhaa
Teen enemmän asioita joista nautin ja vähemmän niitä, joita teen sen takia, että muut odottavat minun tekevän niitä. Eiköhän nelikymppinen nainen voi jo itse päättää asioistaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti