10. viikko - melkein 10 h liikuntaa!

Vaikka viikolla oli kaksi päivää, jolloin en liikkunut yhtään, tästä tuli tämän vuoden liikutuin viikko! Hiihtoloman tauon jälkeen alkoivat ohjatut tunnit ja päälle muutamat pitkät kävelyt. Eilen kävin kaksi kertaa kävelyllä, koska ilma oli niin upea! Ihanan keväinen auringonpaiste oli houkutellut järvelle paljon muitakin.

Helmikuun yhteenvedossa tuskailin jo sitä, että paino ei liikahda. Viikonloppuna v*tutti, kun sushi-dinnerin suola näkyi aamulla vaa'alla (83,9 kg X-O ). Fakta on se, että paino nousee tai laskee siitäkin huolimatta, että punnitsenko itseni joka päivä vai en. Joka aamu vaa'an lukema määrittelee päivän moodin, ja valitettavan usein - esimerkiksi viimeisen kuukauden ajan - se moodi on ollut miinuksella, kun taas vaaka on näyttänyt plussaa tai plusmiinus nollaa. Näin voisi ajatella, että olisi parempi, jos ei kävisi joka päivä vaa'alla, vaan esimerkiksi vain kerran viikossa. Painohan seilaa parin päivän aikana helposti parin kilon sisällä. Hyvän jumpan tai pitkän kävelyn jälkeen neste pakkaa kroppaan ja vaaka heilahtaa kilon ylöspäin - joo kiitos vaan kun lannistit liikunnan ilon :-/

Vaa'alla käynti saattaa joskus tuottaa ihmiselle päinvastaisia tuntemuksia, mitä punnituksella haetaan: lannistumista, pettymystä ja mielipahaa. Nämä negatiiviset asiat puolestaan voivat johtaa ahmimiseen: Miksi vaaka näyttää, että olisin lihonut, vaikka olen treenannut tänään tosissani?
Lähde

Useimmat laihduttajat seuraavat laihtumistaan vaa’an avulla. Jos laihdutettavaa on paljon, pienenevä vaa’an lukema inspiroi ja kannustaa, mutta auta armias, jos (KUN) paino alkaa jossain vaiheessa ns. jumittaa. Vain hyvin harva laihduttaja kykenee pitämään silloin mielensä kylmänä ja suhtautumaan vaakaan neutraalisti. Ei, yhtäkkiä vaakalukemasta tuleekin elämän ja kuoleman kysymys. Jos vaakalukema on laskenut, elämä hymyilee ja laihduttaja tuntee itsensä hyväksi ihmiseksi, mutta voi sitä itkua ja hammasten kiristystä, jos lukema on pysynyt samassa — tai vielä kauheampaa — NOUSSUT! Laihduttaja menee paniikkiin, vajoaa epätoivon kuiluun, tuntee itsensä luuseriksi ja alkaa etsiä netistä pikaihmedieettien ohjeita, jotka kuulostavat juuri siltä, mitä ovat — liian hyvää ollakseen totta.
Lähde 

En muista olenko koskaan kertonut, mutta mulla on itsellä ollut jopa jonkinlainen vaakafobia. Joskus aikoinaan, jokainen aamu alkoi vaa’alle astumisella ja tuloksen analysoinnilla. Miksi olen lihonnut 0,1 kg, vaikka oon syönyt ja treenannut hyvin? Pienentynyt tulos taas toi onnen ja onnistumisen fiiliksen! Pienetkin heittelyt väärään suuntaan aiheuttivat inhottavan olon, etenkin kun tavoite oli saada luku mahdollisimman pieneksi. Joka aamu sitä jännitti, että mitäs se vaaka nyt näyttää ja tämähän johtaa pidemmän päälle siihen, että alkaa vähentää päivittäisiä syömisiä saadakseen painon alas. Ei tarvi olla ruudinkeksijä tajutakseen, että kyseessä on siis jonkinasteinen syömishäiriö ja laihuuden ihannointi.
Lähde

Laihduttajan ei kannata käydä vaa'alla - kahdeksan syytä
3. Paino on huono motivoija
Vaa'alla käynti ei ole kovin hyvä motivoija, sillä sen näyttämä numero ei kerro totuutta vähentyneen rasvakudoksen määrästä. Sen vuoksi vaakaan luottava laihduttaja saattaa helposti heittää pyyhkeen kehään, kun tuloksia ei näyttäisi tulevan.
5. Olet onnellisempi
Vaaka tuo paljon stressiä ja väärän luvun näkeminen voi tuoda paljon ahdistusta. Vaa'asta irtautuminen saakin olon tuntumaan vapautuneemmalta.
Lähde

Insinöörityyppinen luonne voi kokea itsensä mittaamisen mielenkiintoiseksi, mutta jos vaaka kertoo sinulle siitä, oletko omasta mielestäsi hyvä tai arvostettu, vaa’alla ramppaaminen ei välttämättä ole hyvä juttu. Vaa’alla käynti voi aiheuttaa turhaa mielipahaa ja stressiä, jos painoa onkin jonain päivänä kaksi kiloa enemmän kuin normaalisti. Naisilla paino voi vaihdella kuukautiskierronkin mukaan parilla kilolla.
Lähde


Se on päätetty. Tästä lähin punnitsen itseni vain kerran viikossa, tiistaisin. Tiistaisin siksi, että tammi-ja helmkuun perusteella paino on useimmiten siinä kohtia viikkoa alhaisimmillaan. Maanantai on ihan kauhea latistaja viikonlopun vapaamman syömisen jälkeen.

Tiedän ja ymmärrän, että liikunta ei näissä mun määrissä ja lajeilla ole se ratkaiseva tekijä painonpudotuksen kannalta, vaan liikun sen takia, että pysyisin terveenä. Mun äidillä on ties kuinka monta säännöllistä lääkitystä päällä, ja se motivoi pitämään itsensä liikkeellä. Vaikka mä lopettaisin liikkumisen kokonaan, niin painon pitäisi pudota, koska avainasemassa on ravinto. Ja varmaan putoaisikin, sillä vaikka en sitä itselleni myönnä, niin ajattelen, että voin syödä herkkuja tai enemmän ruokaa, koska olen liikkunut. Mutta se kehä ei kulje niin - olenhan siitä elävä todiste.