Maanantai x 52

Vuoden ensimmäinen maanantai tuntuu aina melko raskaalta. Sylvesterin yönä vanhan vuoden tavoitteet ja saavutukset nollautuvat, ja uudet, usein (tulopuolen) indeksikorotetut budjetit tulevat voimaan (menopuolella harvoin nähdään indeksikorotuksia). Toisaalta vuodenvaihde on uusi mahdollisuus unohtaa menneet ja tarttua toimeen uudella innolla.

Ensimmäistä kertaa ikinä kirjasin tavoittelemani kilomäärät kalenteriin määräpäiville, kuten ne kirjasin viime viikolla tuohon palkkiin vasemmalle. Heti tuntuu, että suhtaudun niihin vakavammin. Nyt ne lukee jossain, ne voi nähdä, eivätkä ne ole vain minun omassa päässäni ja siten helposti unohdettavissa ja "unohdettavissa".

Viime viikolla kehuin nukkuneeni varastoon, mutta se varasto hupeni hyvin nopeasti, kun heräsin kolmena yönä aamuyöstä ja valvoin muutaman tunnin vain nukahtaakseni uudelleen juuri ennen kellonsoittoa. Aamulla pää on raskas ja särkee, eikä meinaa millään herätä vielä työpaikallakaan. Olen armollisesti suonut itselleni noina aamuina tölkin Batteryä, vaikka tiedän, ettei se ole kovin fiksua. Kun vetäisen tölkillisen tuota kultaista nektariinia kitusiini vauhdilla, saan siitä sydämentykytyksiä. Mutta pitäähän ihmisen herätä työkykyiseksi!

Valoa tunnelin päähän tuo lomamatka, jonka varasimme huhtikuun alkuun. Siihen laitoin itselleni ensimmäisen tavoitteen, 75 kg. Tiedän, että siinä painossa olo on jo varsin hyvä ja monet sit ku -vaatteet mahtuvat päälle. Aikaa on 12 viikkoa ja pudotettavaa reilut kuusi kiloa. Tavoite on hyvinkin saavutettavissa, mutta löysäilyyn ei ole varaa. Seuraava tavoite on juhannusviikolle 72 kg ja viimeinen 69 kg ennen joulua.

Herkuttomuus on pitänyt (pl. uudenvuodenaatto) ja kävelylenkeillä olen käynyt joka päivä. Kävelen useimmiten maastossa pelloilla, metsissä ja järvellä, joten kilometrejä ei niinkään kerry, mutta aikaa kuluu. Viikonloppuna pääsin valoisaan aikaan liikeelle, ja maanantaina ja eilen houkuttelin kaverit mukaan lenkille. Tänään on taas lenkkitreffit :-) Luvassa on ehkä hyytävää kyytiä, kun pakkanen kiristyy ja tuuli lisää sen purevuutta. Mutta onneksi saatiin lunta, toivottavasti kaupunki tekisi pian hiihtoladut!

Infrapunasaunassa olen lämmitellyt lenkkien jälkeen, ja tuntuu, että se vauhdittaa muuten kovin laiskaa aineenvaihduntaani. Ainakin vettä saa juotua paremmin.

Lisäsin sivupalkkiin 2017 liikuntaträkkerin (YTD = Year To Date = kumulatiivisesti vuoden alusta). Uskon, että se motivoi minua lähtemään lenkille silloinkin, kun ei niin paljon huvittaisi. Toivon, ettei suortittaja minussa ala liikaa vertailla eri viikkoja ja liikkua pakosta, joten teen sen vain vuositasolla. Mitään vertailukohtaa minulla ei ole, sillä käytän liikkuvaan liikuntaan SportsTrackeria useimmiten, mutten aina, ja HeiaHeiaan olen joskus kirjannut pitkänkin aikaa, mutta en koskaan esimerkiksi koko vuotta. Pahimpana suorittaja-aikana jouduin lopettamaan senkin, kun tuntui, että tuijotin vain tilastoja. Well, we'll see.

Voiko varastoon nukkua?

Olen ollut välipäivät töissä, mutta tehnyt useamman päivän etänä kotoa, joten työmatkaan kuluva tunti on jäänyt käytettäväksi nukkumiseen. Ja nukkunut olen! Kahdeksan tunnin tavoite on ylittynyt monena yönä. Olen vähän niin kuin vetänyt talviunet tässä kaamoksen keskellä :-D

Ja kaamoshan jatkuu. Talvipäivänseisaus on sentään ylitetty, ja päivä pitenee nyt pari minuuttia päivässä (tiedän, koska seuraan päivittäin Sunset, Sunrise -applikaatiota :-p ). Kuukauden päästä valoisaa aikaa on jo lähes kaksi tuntia enemmän kuin tänään, eli vauhti kiihtyy! JAKSAA, JAKSAA!

Marraskuu ei tänä vuonna ollut kovin paha, koska satoi lunta ja oli valoisampaa ja pääsi hiihtämään. Mutta säiden lämmettyä ja lumien lähdettyä tarpominen alkoi. Kävi sillä tavalla mukavasti, että työterveyspsykologi määräsi kaverilleni kävelylenkkejä apeuden poistamiseksi. Kaveri pyysi Facebookissa tutuiltaan kävelyseuraa, ja minä lähdin mukaan. Kävimme parikin kertaa viikossa ja välillä kävin itsekseni, ja se on jäänyt hyvin päälle. Välillä ehdin tehdä puolentoista tunnin lenkin ja välillä vain puolen tunnin, mutta yhtä kaikki, liikuntaa on tullut nyt lähes päivittäin.

Kerroinkohan koskaa työtilanteen muuttumisesta syksyllä? Pitää tsekata vanhat tekstit, mutta vaihdoin siis työpaikkaa, ja nyt kävelyä kertyy työmatkalla aamuin illoin 15 min, mikä tarkoittaa 2,5 tuntia päivässä! Pienistä puroista todellakin kertyy, ja höytyliikunta on avain peruskunnon ylläpitämiseen (ymmärrän toki, ettei tuollaisella millekään maratonille treenata - enkä tosin ole treenaamassakaan).

Baby steps.

Välipäivää!

Ensimmäiset askeleet on taas otettu, ja se tuntuu hyvältä. Vettä olen juonut pari litraa päivässä (eläköön etäpäivät). Liikkunut olen kerinnyt joka päivä, maanantaina kävellen ja ratsastaen, eilen kävellen ja tänään luistellen. Suunnitelmissa on vielä kävelylenkki tälle illalle. Herkkuihin en ole koskenut, hyvä minä!

Baby steps :-)

Kun aika on

Käytän ihan liikaa aikaa - tai oikeastaan mielessäni pyörii, halusin tai en - siihen, että murehdin ulkomuotoani ja painoani. Joka ikinen päivä. Jokainen valveillaolon tunti. Joka kerta, kun syön, ihan sama, herkkuja vai salaattia. JOKA. IKINEN. PÄIVÄ. Ja sen on vaan loputtava. En ole keksinyt muuta keinoa kuin painonpudotus. Jatkuvasti ajattelen, että "Sitten kun painan taas 75 kg niin sitä ja tätä tapahtu." En tiedä tapahtuuko, mutta en näinkään voi jatkaa elämääni. 

Eteneekö?

Kitkuttelen.

Painohan se ilmeisin mittari on - ei vaan anteeksi, "painoindeksi, joka miellyttää itseä". No ei ole juuri liikahtanut. Lähes koko kesän on viikonloppuisin ollut juhlat, ja kyllä se vaan näkyy vaa'alla, vaikka kohtuudella ottaisikin. Ruokaa ja juomaa on tarjolla yllinkyllin ja ei tällainen herkkuperso voi kieltäytyä. Maanantaisin vaaka sitten taas kilautta arkeen.

Liikuntaa olen saanut lisättyä ihan sillä, että iltaisin olen käynyt metsässä etsimässä sieniä. Ja on niitä löytynytkin, kanttarelleja on enemmän kuin koskaan!

Olen kuunnellut taas paljon podcasteja, uutena löysin Biohakkerin podcastin, josta minun täytyy kaivaa netistä vanhoja jaksoja, kun iTunesissa on vain uudet. Ja kirjoja olen lukenut. Tosi monissa on vinkkinä stressinhallintaan hengitysharjoitukset ja meditaatio, joten niihin täytyy nyt paneutua enemmän.

Eli ei tässä nyt ihan paskafiiliksilläkään olla, mutta painon junnaaminen toki ärsyttää. Herkkuja olen syönyt hyvin vähän (paitsi niinä juhlapäivinä), mikä on tosi hyvä askel eteenpäin!

Styrofoam-kuppi

Joo kiitos vaan, kävelylenkit! Perjantaina tunti, lauantaina kaksi, eilen pari tuntia hikoilua lavatansseissa - ja mitä sanoo vaaka tänään? Enemmän kuin kolmeen viikkoon tai kuukauteen: 82,5 kg. Thanks for nothing, really.

Joten niinpä ensimmäisenä työpäivänä säälittävän lyhyen kolmen viikon kesäloman jälkeen kävin hakemassa henkilöstöravintolasta juuressosekeittoa styrofoam-kuppiin, ja mielikuva ei voisi olla enempää sairaalaruokamainen. Yhyy yhyy. Jalassa on housut, jotka hädissäni ostin -70% alella Lindexistä, koska en usko, että farkuissa olisi ollut kovin kiva kärvistellä. Ei siksi, että ulkona on helle, vaan siksi, että en hyvin mahdu niihin. Ja nyt kun katsoin itseäni peilistä, ne näyttää ihan pyjamanhousuilta.

On mullakin elämä.

Hello from the other side.

Ihan ei lähtenyt käyntiin parin viikon takaiset pyhät suunitelmani. Paino on hiipinyt yhä ylöspäin. Miettiessäni täydellistä herkuttomuutta en pysty ajattelemaan mitään muuta kuin herkkuja. Tajusin myös sen, että koska se on aina ollut ja on aina oleva VÄLIAIKAISTA (kuinka pitkään se väliaikaisuus sitten kulloinkin kestääkin), niin se ei vaan voi olla ratkaisu mun ongelmaan. ON LÖYDETTÄVÄ KOHTUUS, oli se sitten kuinka vaikeeta tahansa.

Tänään kävin kävelyllä (1h 40 min läpi metsien ja peltojen, wohoo!), enkä ottanut kahvipöydän tarjoiluista KUIN puolikkaan munkin ja pikkusiivun pullaa. Ihan helposti olisin pystynyt syömään moninkertaisesti nuo, mutta jotenkin sen pullasiivun jälkeen tajusin, että en edes huomannut syöneeni sitä.

Otin käyttöön ison, mustan, vahakantisen vihkon, johon rustailen jotain silloin, kun tekee mieli ottaa herkkuja. Heti tänään täytin ensimmäisen aukeaman :-D Pidän ne asiat erillään blogista, mutta molemmilla on oma tarkoituksensa projektissa (projekti, hyi mikä sana!).

There are seven days in a week, but SOMEDAY is not one of them.