Vuoden ensimmäinen maanantai tuntuu aina melko raskaalta. Sylvesterin yönä vanhan vuoden tavoitteet ja saavutukset nollautuvat, ja uudet, usein (tulopuolen) indeksikorotetut budjetit tulevat voimaan (menopuolella harvoin nähdään indeksikorotuksia). Toisaalta vuodenvaihde on uusi mahdollisuus unohtaa menneet ja tarttua toimeen uudella innolla.
Ensimmäistä kertaa ikinä kirjasin tavoittelemani kilomäärät kalenteriin määräpäiville, kuten ne kirjasin viime viikolla tuohon palkkiin vasemmalle. Heti tuntuu, että suhtaudun niihin vakavammin. Nyt ne lukee jossain, ne voi nähdä, eivätkä ne ole vain minun omassa päässäni ja siten helposti unohdettavissa ja "unohdettavissa".
Viime viikolla kehuin nukkuneeni varastoon, mutta se varasto hupeni hyvin nopeasti, kun heräsin kolmena yönä aamuyöstä ja valvoin muutaman tunnin vain nukahtaakseni uudelleen juuri ennen kellonsoittoa. Aamulla pää on raskas ja särkee, eikä meinaa millään herätä vielä työpaikallakaan. Olen armollisesti suonut itselleni noina aamuina tölkin Batteryä, vaikka tiedän, ettei se ole kovin fiksua. Kun vetäisen tölkillisen tuota kultaista nektariinia kitusiini vauhdilla, saan siitä sydämentykytyksiä. Mutta pitäähän ihmisen herätä työkykyiseksi!
Valoa tunnelin päähän tuo lomamatka, jonka varasimme huhtikuun alkuun. Siihen laitoin itselleni ensimmäisen tavoitteen, 75 kg. Tiedän, että siinä painossa olo on jo varsin hyvä ja monet sit ku -vaatteet mahtuvat päälle. Aikaa on 12 viikkoa ja pudotettavaa reilut kuusi kiloa. Tavoite on hyvinkin saavutettavissa, mutta löysäilyyn ei ole varaa. Seuraava tavoite on juhannusviikolle 72 kg ja viimeinen 69 kg ennen joulua.
Herkuttomuus on pitänyt (pl. uudenvuodenaatto) ja kävelylenkeillä olen käynyt joka päivä. Kävelen useimmiten maastossa pelloilla, metsissä ja järvellä, joten kilometrejä ei niinkään kerry, mutta aikaa kuluu. Viikonloppuna pääsin valoisaan aikaan liikeelle, ja maanantaina ja eilen houkuttelin kaverit mukaan lenkille. Tänään on taas lenkkitreffit :-) Luvassa on ehkä hyytävää kyytiä, kun pakkanen kiristyy ja tuuli lisää sen purevuutta. Mutta onneksi saatiin lunta, toivottavasti kaupunki tekisi pian hiihtoladut!
Infrapunasaunassa olen lämmitellyt lenkkien jälkeen, ja tuntuu, että se vauhdittaa muuten kovin laiskaa aineenvaihduntaani. Ainakin vettä saa juotua paremmin.
Lisäsin sivupalkkiin 2017 liikuntaträkkerin (YTD = Year To Date = kumulatiivisesti vuoden alusta). Uskon, että se motivoi minua lähtemään lenkille silloinkin, kun ei niin paljon huvittaisi. Toivon, ettei suortittaja minussa ala liikaa vertailla eri viikkoja ja liikkua pakosta, joten teen sen vain vuositasolla. Mitään vertailukohtaa minulla ei ole, sillä käytän liikkuvaan liikuntaan SportsTrackeria useimmiten, mutten aina, ja HeiaHeiaan olen joskus kirjannut pitkänkin aikaa, mutta en koskaan esimerkiksi koko vuotta. Pahimpana suorittaja-aikana jouduin lopettamaan senkin, kun tuntui, että tuijotin vain tilastoja. Well, we'll see.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti