Syvempi pettymys

Jos edellinen viikko oli pettymys, niin viime viikkopa oli vielä isompi! En kestä!

Valitsin viikon kuvaksi sumuisen näkymän. En tiedä, millä navigaattorilla tuosta sumusta selviän läpi :-( Täytyy lukea vanhoja tekstejä onnistumisen ajoilta, ja katsoa, että mikä siellä on toiminut. Vettä olen juonut 1,5 litraa päivässä (pl. viikonloppu, silloin en vaan muista sitä mikä olisi!). Herkkuja on mennyt jonkun verran, mutta enemmän olo tuntuu turvonneelta. Alaselkä/iskias on vihoitellut, ja olen ottanut siihen vanhvaa Buranaa, mikä tuntuu keräävän nestettä.

Liikuntaa tuli viime viikolla kuitenkin hyvin. Jostain syystä minulla on alkuvuoden ajan tullut joka viikko nuo kaksi lorvipäivää, etten ole tehnyt mitään. Kai se on tarpeellista.

On ryhtiliikkeen aika, sillä kaikki ajatukset alkavat olla nyt aika alakuloisia :-(

Kyllä koira koiran tuntee

Liikunnan asiantuntija: Koirilla suuri rooli suomalaisten kansanterveyteen

Yllä linkki YLEn uutisten (harmittavan lyhyeen) juttuun, jossa kerrotaan koiranulkoilutuksen vaikutuksesta kansanterveyteen. Uskoisin, että fyysisten hyötyjen lisäksi myös psyykepuolella on kohennusta.

Pettymys

Voi paska.

Eihän tuo kehityskäyrä nyt kauheasti innosta jatkamaan. Liikuntaa tulee riittävästi 5-7 h viikossa, joten vika on ruokailupuolessa. En ole pystynyt pysymään kokonaan erossa herkuista. Vähentänyt olen, mutta en tarpeeksi. Vettä olen juonut aiempaa enemmän, mutta eilenkin tuntui siltä, että se vaan jää sisälle, ei tule läpi. Kai sitä pitää vaan juoda enemmän. Unet on olleet ihan hyvällä tasolla 8 h yössä, mutta viikonloppuisin sitä tulee eri aikaan kuin arkena, kun tulee valvottua pidempään ja vastaavasti nukuttua pidempään.

Tavoitteet karkaavat kauemmaksi, ja aika kuluu. 75 kg välitavoitteeseen on yhdeksän viikkoa aikaa ja tiputettavaa on 6,6 kg. Tavoitteen saavuttaminen vaatii järjestelmällistä tekemistä. Opit on olemassa, mutta niitä pitää alkaa toteuttaa täsmällisemmin. Samalla vaivalla kai sen tekee kunnolla, kuin sinne päin.

Hangosta Petsamoon

Tiedätkö Sillanpään marssilaulun, jonka sanat menevät näin:

Kotikontujen tienoita tervehtien
Tämä laulumme kaikukoon
Yli peltojen, vetten ja tunturien
Aina Hangosta Petsamoon

Katsoin Google Mapsista, että kuinka pitkä matka tuo olisi käveltäväksi: 1.396 km ja aikaa menisi 283 tuntia.

Saapa nähdä, saisiko vuodessa tuon määrän kävelyä kasaan, jos oikein kovasti pistelisi. Nyt olen 49 kilometriä taittaneena päässyt ehkä juuri pois rannikkotuulien vaikutuksesta, mutta ensimmäiselle taukopaikalle on vielä matkaa :-D

Kolmen tunnin viikkotavoite

Olen asettanut itselleni kolmen tunnin viikkotavoitteen. Nyt, kun se tulee kasaan jo keskiviikkona, tuntuu hassulta, että on älyttömän paljon viikkoja viime vuosina, etten ole liikkunut kuin tunnin, jos sitäkään.

Tässä tekosyitäni ja yksinkertaiset ratkaisut niihin sen päivän varalle, kun taas yritän luistaa:

On huono ilma: liian kylmä, liian kuuma, sataa liian paljon / Suu kiinni, keli on vaatetuskysymys! Minulla on oikeasti varusteet ihan kaikkeen säähän -30...+30 C. Jos ei mahdu päälle, pitää juuri siksi liikkua, että mahtuisi. Liian kuumalla koiraa ei toki voi ottaa mukaan, mutta harvoin, jos koskaan, Suomessa on myöhään illalla yli 20 astetta lämmintä.

On liian pimeää: ei viitsi lähteä kompuroimaan koiran kanssa. / Laita otsalamppu päähän, siinähän se roikkuu koiran hihnan vieressä. Koiraa ei pimeys ole haitannut koskaan.

Ei ole seuraa, yksin on tylsä mennä. / Oletko edes kysynyt ketään mukaan? Yleensä joku pääsee lyhyelläkin varoitusajalla. Ja aina on koira - you never walk alone. Ja tuolla introverttiyden ja antisosiaalisuuden tasolla harvoin edes haluat ketään mukaan :-D

Kuukautiskivut tai ovulaatiokivut kasvaimessa. / Okei, tämä on oikeasti sellainen syy, jonka takia saa jäädä kotiin. Pelkkä kävelyn tärinä tekee joinain päivinä niin kipeätä, että liikkumisessa ei ole järkeä. Jos kuitenkin pystyy vähän liikkumaan, niin se yleensä helpottaa oloa.

Pitäisi syödä tai olen juuri syönyt. / HAH. Kävelylenkille on ihan sama oletko nälkäinen vai juuri syönyt. Ota leipä mukaan, jos pelkäät pyörtyväsi matalan verensokeritason takia kesken matkan. Ratsastustunnilla on tympeä olla täydellä vatsalla, mutta voihan sitä syödä vähän vähemmän, vain siirtä nälkää eteenpäin, ja syödä sitten tunnin jälkeen kunnolla.

Ei ole aikaa. / Järjestä aikaa. Tällä hetkellä elämässä on aika vähän IHAN OIKEASTI PAKOLLISIA asioita. Lapset pärjäävät keskenään tai ne voi ottaa mukaan. Netflixin sisällöt eivät katoa ja televisiosta ei kuitenkaan tule mitään katsomisen arvoista. Pyykkikone hoitaa hommansa sillä välin kun käyt ulkona pyörähtämässä. 30 minuuttia liikuntaa on parempi kuin ei yhtään minuuttia liikuntaa. Pienistä puroista tulee äkkiä se pari tuntia viikossa.

Raha on varmaan ainoa syy, jota en ole käyttänyt liikkumisen esteenä. Kävely ja juoksu eivät maksa käytännössä mitään. Pyöräillä voi mummokonkelillakin ja sukset ovat jo nyt lähes 10 vuotta vanhat. Minulla on kaikki varusteet, jotka tarvitsen nykyisiin lajeihini. En ole koskaan hakenut innostusta uusista jumppatrikoista, joten minulla on edelleen käytössä viisi vuotta vanhoja kamppeita. Ostan kunnollista kun ostan, ja sitten vaan käytän niitä.


Olen tulossa siihen ikään, että terveys ei ehkä olekaan itsestäänselvyys, vaan sen eteen on nähtävä vaivaa. Äitini on syönyt jatkuvasti lääkkeitä varmaan 50-vuotiaasta saakka, ja siihen minä en halua alkaa. Minun on saatava painoa alas ja elintavat terveellisiksi.

Koskaan ei ole jälkikäteen harmittanut, että tulipa lähdettyä liikkeelle. Mutta monta kertaa on tullut tunne, että vitsin hyvä kun lähdin, vaikkei olisi huvittanut! 

Parempi puhti kuin viime viikolla

Maanantaina HIIT, tiistaina pitkä kävelylenkki kaverin kanssa. Tällekin päivälle on sovittu kävelytreffit. VAin vatsalihaksissa tuntuu maanantain HIIT, mikä on tosi hyvä sen viimeviikkoisen katkokävelyn jälkeen :-D Alaselkä jumittaa tänä aamuna, luulen, että vika on lonkankoukistajien kireydessä.

Aamupäivisin on ollut vähän kummallinen, selittämätön huono olo. Mehulla ja banaanilla se on mennyt ohi, mutta en tiedä mistä on kyse - ei ehkä mistään. Aamupuurot olen syönyt samalla lailla jo pari vuotta :-D

Kolmas viikko

Viime viikko oli varmaan sellainen aika keskivertoviikko. Kroppa, erityisesti jalat, kipeytyivät tosi pahasti maanantain HIIT-treenistä, ja olivat tukossa vielä torstainakin. Sen vuoksi tiistailta jäi kävelylenkki tekemättä, keskiviikkona en olisi kerinnytkään. Perjantaina laiskotti, mutta otin vahingon takaisin lauantaina. Sunnuntaina olisi ollut aikaa käydä kävelyllä, mutta jotenkin kirjan lukeminen houkutti enemmän.

Tämän viikon suunnitelma on samanlainen: maanantaina HIIT, torstaina ratsastus, sunnuntaina jooga, ja väliin muutama kävelylenkki. Iltamenoja ei ole (tai on yksi, mutta perun sen), joten ihan hyvin ehtii kunhan saa itsensä liikkeelle.

Olo oli koko viikon tukalan turvonnut. Liikunta kerää nestettä lihaksiin, ja olo voi tuntua raskaalta. Painokin oli tänään korkeammalla kuin viikko sitten. Nyt vaan vesikuuria, niin eiköhän pöhötykset lähde liikkeelle.

Auts, auts, auts, auts...

Maanantain HIIT-treeni oli hyvä! Itse työosuus kesti vain vartin verran, sitä ennen hyvät lämmöt, liikkeiden läpikäynti ja lopuksi jäähdyttely ja pitkät venytykset. Monet eivät suosi pitkiä venytyksiä heti treenin perään, mutta mulle se sopii oikein hyvin - tuleepahan venyteltyä kunnolla. Tällä viikolla alkaa joogakin, joten sieltä saa lisää kehonhuoltoa, mitä olen kyllä jo vähän kaivannutkin.

Tiistai, keskiviikko ja torstai olivatkin sitten melkoista katkokävelyä, kun pakarat ja etureidet olivat maanantain askelkyykyistä aivan tukossa! Eilen oli ratsastustunti. Ajattelin, että en ehkä pääse edes kipuamaan selkään, mutta onnistuin kuitenkin. Etureisiä poltteli, mutta ei siihen ehdi ratsastaessa keskittyä. Hengästys ja hiki tuli ratsastaessakin. Ihmettelen sitä työterveyshoitajaa, joka ehdotti minulle KÄVELYLENKKEJÄ, jotta saisin jotain hengästyttävääkin ratsastuksen ja joogan lisäksi. En tiedä, millaisilla ratsastustunneilla hän on käynyt, mutta kyllä mulla joka kerta syke nousee :-o

Viikonlopuksi ei ole luvassa ihmeempää ohjelmaa, joten toivoakseni pääsen koiran kanssa pitkille kävelylenkeille. Yöllä tuli 15 cm raskasta nuoskalunta, mikä saa sykkeen nousemaan helpommassakin maastossa.

Puhtia uuteen viikkoon!

Kirjoitin kalenteriini tälle viikolle muistiin:
- Pystyt siihen kyllä
- Puhu itsellesi kauniisti

Viime viikon saldo on -0,9 kg, mikä on hieno tulos! Eilen aamulla vaaka näytti vielä puoli kiloa vähemmän, mutta tällaistahan tämä on, liikunta kerää nestettä, ja joinan päivinä vaaka näyttää enemmän kuin toisina, ja niin se vaan on. Ja niin se saa olla.

Taas viime yönä heräsin aamuyöstä ja pyörin pari tuntia hereillä. Niin turhaa, mutta eipä sillekään mitään voi. Nyt olen ihan tillintallin väsymyksestä. Raahauduin töihin Ärrän kautta ja ostin ensiavuksi Batteryn.

Tänään on eka HIIT-treenikerta, ja odotan sitä innolla! Luultavasti uni maittaa tänä iltana ihan hyvin.

Palelu liikunnan jälkeen tarkoittaa nestehukkaa

Palelu liikunnan jälkeen johtuu nestehukasta. Näin vastasi tohtori Google, mutta mitään asia-artikkeleita en löytänyt linkitettäväksi. Selvä, vettä huiviin siis. Sama homma on muuten infrapunasaunan jälkeen, se hikoiluttaa tosi kovasti. Vähän aikaa on kuuma, ja sitten alkaa paleltaa. Eli jos liikunnan jälkeen on kylmä ja tekee mieli mennä saunaan, sitä ei kannata ihan varauksetta tehdä ilman nestetankkausta.

Tänään oli mahtava kahden liikuntakerran päivä! Pakkasta oli pari astetta eikä satanut mitään. Aamupäivällä lähdin koiran kanssa järven jäälle. Sinne oli tehty rata retkiluistelijoille, ja hiihtolatuja vedettiin. Koska kävelijöille ei vielä ole tehty uraa, talsin koiran kanssa umpihangessa uloimpana (umpihangen korkeuden ollessa kinoskohdissa 15 cm, ja paikoin oli myös tuulen paljaaksi lakaisemia kohtia :-D ). Lenkin pituudeksi tuli 1 h 10 min.

Olin muuten pukeutunut toppahousuihin, jotka ostin lasketteluhousuiksi 21 vuotta sitten :-D Ja ne mahtuivat jalkaa, ei hyvin tosin. Lantionseutua puristi kävellessä, ja vyötärö ylettyy kylkikaariin asti, mikä teki autossa istumisesta tukalaa. Olen toki ostanut sen jälkeen uudet housut, sen vuoksi, ettei noihin vanhoihin mahtunut fleece-välikerros, mutta tarkanmarkan naisena pidän vaatteet kyllä loppuun asti. Sitä paitsi, mustat toppahousut on mustat toppahousut, ihan riippumatta siitä millä vuosikymmenellä (tai -tuhannella!) ne on ostettu ;-)

Nuo tuoreet hiihtoladut jäivät vaivaamaan, ja tunnetta vahvisti se, että pari seuraavaa päivää on luvattu plussaa (plus kympistä paukkupakkasiin ja takaisin plussalle viikossa, on kyllä vaihteleva ilmasto). Pelkään hiihtolatujen sulavan yhtä nopeasti kuin keli vaihtuu. Niinpä lähdin illalla heittämään lenkin. Mietin, että alle 45 min ei viitsi jättää, joten kellon näyttäessä 41 min ensimmäisen kierroksen jälkeen lähdin toiselle. Ja sauvoin sen 3 min nopeammin kuin ensimmäisen! Tämä on todiste siitä, että olen hitaasti lämpiävää sorttia. Matkaa karttui 11, 6 km ja aikaa kului 1 h 20 min. Latu oli huippukunnossa, ja mieli oli vähintään yhtä mahtava! Ihan mieletöntä! Vaikka oli ilta, niin järvellä näkee kyllä liikkua ilman otsalamppua, koska kaupungin valot kajastavat ja lumi valaisee. Muutama retkiluistelija oli omalla radallaan, mutta hiihtoladulla ei ketään  muuta.

Huh hellettä, sanoi jänis pakkasella

Kolme päivän ajan tällä viikolla oli varsin kipakka -20..-24 asteen pakkanen. Ratsastustunti vaihdettiin teoriatunniksi, sillä tallillamme ei ole maneesia käytössä. Kahtena päivänä taivuin luonnonvoimien tahtoon ja pysyttelin sisätiloissa, mutta eilen uskaltauduin 50 min lenkille pakkasasteista välittämättä. Ei oikeasti ollut kylmä, kun oli vaatekerrokset kunnossa - tuli jopa hiki. Paljaita poskia paleli, mutta kun laittoi hupun päähän, niin sekin helpotti.

Illalla käytiin kavereiden kanssa katsomassa Lux Helsinkin valotaideteoksia, ja sinä aikana pakkanen lauhtui yli 10 astetta. Tänään aamulla - tai no aamupäiväähän se jo oli, kun nousin, ilta nimittäin vähän venähti aamun puolelle - luonto tervethti ulkoilijoita lumisateella ja -4 asteeen pakkasella. Päivän mittaan on edelleen lauhtunut, nyt on enää -1 aste pakkasta; huomenna taidetaan tehdä lumiukkoja.

Se säästä. Tänäänkin kävin koiran kanssa kävelemässä lenkin. Vaikka lumi on kevyttä pakkaslunta, sitä on kuitenkin noin 15 cm ja se luistaa pois päkiän alta, joten lenkki tuntui paljon rankemmalta kuin jouluntienoilla, kun lunta ei ollut laisinkaan. Saattoipa eilisillan kolme drinkkiäkin laittaa sydämen läpättämään tiheämmin. Mutta hyvä oli, että lähdin.

Samoilla hi'illa (hikeillä? siis hiki x 2) kävin solariumissa. En käy siellä rusketuksen vuoksi, vaan siksi, että kärsin edelleen ajoittaisista kipeistä finneistä kasvoissani. Solarium toimii valohoitona, joka parantaa ihoa. Parin viikon välein olisi hyvä ja riittävä käydä, mutta nytkin väli venähti kuukauteen.

Virittelin vanhan kunnon HeiaHeian taas tulille ja seuraan siellä liikuntakertoja. SportsTracker on tietty hyvä liikkuviin lajeihin, mutta ratsastusta ja kehonhultoa ei sillä onnistu seuraamaan.

Kaverin vinkistä ilmoittauduin kansalaisopiston HIIT-tunneille, jotka alkavat maanantaina ja ovat kerran viikossa. Siihen päälle ratsastustunnit ja yin-joogat, niin on aika sopiva satsi minulle. Olen taas päässyt hyvin kiinni kävelylenkkeihin koiran ja kaverin kanssa, ja ne tekevät hyvää meille kaikille. Harkitsin hetken myös kuntonyrkkeillyä, mutta jo ajatus monista treenikerroista viikossa ahdisti. Minulla kun tuppaa olemaan paha tapa, että sitten kun tehdään, tehdään vaan sitä. Ja kiukutellaan jos ei päästä treeneihin tai ei huvita mennä. Vähemmän pakkoa, enemmän vapaaehtoisuutta toimii mun treenimotivaationa.

Maanantai x 52

Vuoden ensimmäinen maanantai tuntuu aina melko raskaalta. Sylvesterin yönä vanhan vuoden tavoitteet ja saavutukset nollautuvat, ja uudet, usein (tulopuolen) indeksikorotetut budjetit tulevat voimaan (menopuolella harvoin nähdään indeksikorotuksia). Toisaalta vuodenvaihde on uusi mahdollisuus unohtaa menneet ja tarttua toimeen uudella innolla.

Ensimmäistä kertaa ikinä kirjasin tavoittelemani kilomäärät kalenteriin määräpäiville, kuten ne kirjasin viime viikolla tuohon palkkiin vasemmalle. Heti tuntuu, että suhtaudun niihin vakavammin. Nyt ne lukee jossain, ne voi nähdä, eivätkä ne ole vain minun omassa päässäni ja siten helposti unohdettavissa ja "unohdettavissa".

Viime viikolla kehuin nukkuneeni varastoon, mutta se varasto hupeni hyvin nopeasti, kun heräsin kolmena yönä aamuyöstä ja valvoin muutaman tunnin vain nukahtaakseni uudelleen juuri ennen kellonsoittoa. Aamulla pää on raskas ja särkee, eikä meinaa millään herätä vielä työpaikallakaan. Olen armollisesti suonut itselleni noina aamuina tölkin Batteryä, vaikka tiedän, ettei se ole kovin fiksua. Kun vetäisen tölkillisen tuota kultaista nektariinia kitusiini vauhdilla, saan siitä sydämentykytyksiä. Mutta pitäähän ihmisen herätä työkykyiseksi!

Valoa tunnelin päähän tuo lomamatka, jonka varasimme huhtikuun alkuun. Siihen laitoin itselleni ensimmäisen tavoitteen, 75 kg. Tiedän, että siinä painossa olo on jo varsin hyvä ja monet sit ku -vaatteet mahtuvat päälle. Aikaa on 12 viikkoa ja pudotettavaa reilut kuusi kiloa. Tavoite on hyvinkin saavutettavissa, mutta löysäilyyn ei ole varaa. Seuraava tavoite on juhannusviikolle 72 kg ja viimeinen 69 kg ennen joulua.

Herkuttomuus on pitänyt (pl. uudenvuodenaatto) ja kävelylenkeillä olen käynyt joka päivä. Kävelen useimmiten maastossa pelloilla, metsissä ja järvellä, joten kilometrejä ei niinkään kerry, mutta aikaa kuluu. Viikonloppuna pääsin valoisaan aikaan liikeelle, ja maanantaina ja eilen houkuttelin kaverit mukaan lenkille. Tänään on taas lenkkitreffit :-) Luvassa on ehkä hyytävää kyytiä, kun pakkanen kiristyy ja tuuli lisää sen purevuutta. Mutta onneksi saatiin lunta, toivottavasti kaupunki tekisi pian hiihtoladut!

Infrapunasaunassa olen lämmitellyt lenkkien jälkeen, ja tuntuu, että se vauhdittaa muuten kovin laiskaa aineenvaihduntaani. Ainakin vettä saa juotua paremmin.

Lisäsin sivupalkkiin 2017 liikuntaträkkerin (YTD = Year To Date = kumulatiivisesti vuoden alusta). Uskon, että se motivoi minua lähtemään lenkille silloinkin, kun ei niin paljon huvittaisi. Toivon, ettei suortittaja minussa ala liikaa vertailla eri viikkoja ja liikkua pakosta, joten teen sen vain vuositasolla. Mitään vertailukohtaa minulla ei ole, sillä käytän liikkuvaan liikuntaan SportsTrackeria useimmiten, mutten aina, ja HeiaHeiaan olen joskus kirjannut pitkänkin aikaa, mutta en koskaan esimerkiksi koko vuotta. Pahimpana suorittaja-aikana jouduin lopettamaan senkin, kun tuntui, että tuijotin vain tilastoja. Well, we'll see.