Kolme päivän ajan tällä viikolla oli varsin kipakka -20..-24 asteen pakkanen. Ratsastustunti vaihdettiin teoriatunniksi, sillä tallillamme ei ole maneesia käytössä. Kahtena päivänä taivuin luonnonvoimien tahtoon ja pysyttelin sisätiloissa, mutta eilen uskaltauduin 50 min lenkille pakkasasteista välittämättä. Ei oikeasti ollut kylmä, kun oli vaatekerrokset kunnossa - tuli jopa hiki. Paljaita poskia paleli, mutta kun laittoi hupun päähän, niin sekin helpotti.
Illalla käytiin kavereiden kanssa katsomassa Lux Helsinkin valotaideteoksia, ja sinä aikana pakkanen lauhtui yli 10 astetta. Tänään aamulla - tai no aamupäiväähän se jo oli, kun nousin, ilta nimittäin vähän venähti aamun puolelle - luonto tervethti ulkoilijoita lumisateella ja -4 asteeen pakkasella. Päivän mittaan on edelleen lauhtunut, nyt on enää -1 aste pakkasta; huomenna taidetaan tehdä lumiukkoja.
Se säästä. Tänäänkin kävin koiran kanssa kävelemässä lenkin. Vaikka lumi on kevyttä pakkaslunta, sitä on kuitenkin noin 15 cm ja se luistaa pois päkiän alta, joten lenkki tuntui paljon rankemmalta kuin jouluntienoilla, kun lunta ei ollut laisinkaan. Saattoipa eilisillan kolme drinkkiäkin laittaa sydämen läpättämään tiheämmin. Mutta hyvä oli, että lähdin.
Samoilla hi'illa (hikeillä? siis hiki x 2) kävin solariumissa. En käy siellä rusketuksen vuoksi, vaan siksi, että kärsin edelleen ajoittaisista kipeistä finneistä kasvoissani. Solarium toimii valohoitona, joka parantaa ihoa. Parin viikon välein olisi hyvä ja riittävä käydä, mutta nytkin väli venähti kuukauteen.
Virittelin vanhan kunnon HeiaHeian taas tulille ja seuraan siellä liikuntakertoja. SportsTracker on tietty hyvä liikkuviin lajeihin, mutta ratsastusta ja kehonhultoa ei sillä onnistu seuraamaan.
Kaverin vinkistä ilmoittauduin kansalaisopiston HIIT-tunneille, jotka alkavat maanantaina ja ovat kerran viikossa. Siihen päälle ratsastustunnit ja yin-joogat, niin on aika sopiva satsi minulle. Olen taas päässyt hyvin kiinni kävelylenkkeihin koiran ja kaverin kanssa, ja ne tekevät hyvää meille kaikille. Harkitsin hetken myös kuntonyrkkeillyä, mutta jo ajatus monista treenikerroista viikossa ahdisti. Minulla kun tuppaa olemaan paha tapa, että sitten kun tehdään, tehdään vaan sitä. Ja kiukutellaan jos ei päästä treeneihin tai ei huvita mennä. Vähemmän pakkoa, enemmän vapaaehtoisuutta toimii mun treenimotivaationa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti