Hällä väliä

Viime viikko - tai siis varsinkin viime viikko - meni ihan pyllylleen.

Ei vaan kiinnostanut mikään. En viitsinyt liikkua (pl. HIIT, ratsastus ja jooga). Ei huvittanut syödä kunnolla, vaan söin herkkuja varmaan joka päivä.

Ei vaan kiinnosta. Ei kiinnosta. EI. F*ck it.

Ei kiinnostanut kirjoittaa blogiinkaan, kun ei kerran homma suju. Ei niin ku millään tavalla mihinkään suuntaan.

Koska näin ei voi jatkua kovin pitkään, mun on nyt ihan oikeasti löydettävä joku ajatus, jota seurata, tai ottaa avuksi joku ihminen, joka ohjaa syömistä.

*** Tässä kohti menin Optimal Performancen sivuille, koska muistan aiemminkin käyneeni siellä ihmettelemässä näitä juttuja, hoidin yhden skype-haastattelun, join litran vettä ja kävin neljä kertaa pissaalla ja aloin googlettaa hyvän olon hormonidieetin kokemuksia. Innostuin. Katsotaan, mitä tästä seuraa! ***

Pikku liikahdus?

Eilen tiistaina vaaka näytti 81,0 kg eli viikossa -1,4 kg. Viime viikko sisälsikin menkka- ja sushiöveriturvotusta (oikeammin soijasta johtuvaa, ei sushista), että pitihän sen alaspäin tullakin. Tänä aamuna vaaka näytti 80,6 kg, kun takana oli vain kävelyä, ei HIITiä tai muuta mikä kerää nestettä lihaksiin.

Niin sitä vaan, että voisko tää nyt olla pieni liikahdus alaspäin, ja  v i h d o i n  alkaa se painonlasku ihan oikeesti 0:-)

Olen kirjannut syömiset Sulamoon ja päässyt -400...-600 kcal päiviin nyt ihan hyvin. Kasviksia on tullut syötyä enemmän, kun olen ostanut salaattia lounaaksi töihin ja banaanin välipalaksi + aamusmoothiet tietty.

Ainakin mieli on nyt parempi kuin vaikka viikko sitten :-)

V*tun täysikuu x_x

Joo hei kiitos vaan, täysikuu. En nukkunut kuin pieniä pätkiä alkuyöstä. Nyt on aivan sellainen olo, että olisi kamala krapula. Ostin Batteryn, mutta sitäkään ei uskalla kovin nopeasti juoda, kun sitten alkaa sydän läpätellä omia aikojaan.

Olin eilen illalla aivan poikki kahden aktiivisen ulkoilupäivän jälkeen. Mutta unipa ei vaan tullut, ei edes melatoniineilla. Kolmen jälkeen en nukkunut enää edes niitä pätkiä. Ai mahtavaa.

Vali vali. Painokaan tuskin on laskenut, en viitsinyt vaa'alle aamulla, kun kerran vaihdoin kerran viikkoon punnitukseen ja tiistaille. Sormet ja varpaat on ihan nakit, eli turvotusta on reilusti.

Kun nyt vaan selviäisi hengissä tämän päivän.

Sulamo käyttöön

Eilisestä suivaantuneena menin tutustumaan Sulamoon ja otin kokeeksi neljän viikon palvelun. Aloin kirjaamaan sinne syömiset, jotta näen, että kuinka paljon liikaa mä syön ja kuinka liian vähän kasviksia (uskon, että kaikki syömisongelmani ratkeaisivat, jos söisin kasviksia puoli kiloa päivässä). Laitan sinne myös liikunnat, mutta en aio syödä niitä kaikkia kaloreita, vaan koittaa pysyä suosituksen mukaan 500 kcal miinuksella peruskulutuksesta. Sitä varten voi muokata näkymää, aika kätevää.

Tänään etsin netistä tietoa valmiin lounasalaattini koostumuksesta ja törmäsin valmistajan sivuilla appiin, joka vahtii kasvisten syömistä. Olisinpa löytänyt tämän aiemmin! Nyt en sitä lataa kun käytän tuota Sulamoa, mutta laitan itselle muistiin, että tällainenkin on olemassa. Hetkessä-appi: https://itunes.apple.com/fi/app/hetkessa/id658885775

10. viikko - melkein 10 h liikuntaa!

Vaikka viikolla oli kaksi päivää, jolloin en liikkunut yhtään, tästä tuli tämän vuoden liikutuin viikko! Hiihtoloman tauon jälkeen alkoivat ohjatut tunnit ja päälle muutamat pitkät kävelyt. Eilen kävin kaksi kertaa kävelyllä, koska ilma oli niin upea! Ihanan keväinen auringonpaiste oli houkutellut järvelle paljon muitakin.

Helmikuun yhteenvedossa tuskailin jo sitä, että paino ei liikahda. Viikonloppuna v*tutti, kun sushi-dinnerin suola näkyi aamulla vaa'alla (83,9 kg X-O ). Fakta on se, että paino nousee tai laskee siitäkin huolimatta, että punnitsenko itseni joka päivä vai en. Joka aamu vaa'an lukema määrittelee päivän moodin, ja valitettavan usein - esimerkiksi viimeisen kuukauden ajan - se moodi on ollut miinuksella, kun taas vaaka on näyttänyt plussaa tai plusmiinus nollaa. Näin voisi ajatella, että olisi parempi, jos ei kävisi joka päivä vaa'alla, vaan esimerkiksi vain kerran viikossa. Painohan seilaa parin päivän aikana helposti parin kilon sisällä. Hyvän jumpan tai pitkän kävelyn jälkeen neste pakkaa kroppaan ja vaaka heilahtaa kilon ylöspäin - joo kiitos vaan kun lannistit liikunnan ilon :-/

Vaa'alla käynti saattaa joskus tuottaa ihmiselle päinvastaisia tuntemuksia, mitä punnituksella haetaan: lannistumista, pettymystä ja mielipahaa. Nämä negatiiviset asiat puolestaan voivat johtaa ahmimiseen: Miksi vaaka näyttää, että olisin lihonut, vaikka olen treenannut tänään tosissani?
Lähde

Useimmat laihduttajat seuraavat laihtumistaan vaa’an avulla. Jos laihdutettavaa on paljon, pienenevä vaa’an lukema inspiroi ja kannustaa, mutta auta armias, jos (KUN) paino alkaa jossain vaiheessa ns. jumittaa. Vain hyvin harva laihduttaja kykenee pitämään silloin mielensä kylmänä ja suhtautumaan vaakaan neutraalisti. Ei, yhtäkkiä vaakalukemasta tuleekin elämän ja kuoleman kysymys. Jos vaakalukema on laskenut, elämä hymyilee ja laihduttaja tuntee itsensä hyväksi ihmiseksi, mutta voi sitä itkua ja hammasten kiristystä, jos lukema on pysynyt samassa — tai vielä kauheampaa — NOUSSUT! Laihduttaja menee paniikkiin, vajoaa epätoivon kuiluun, tuntee itsensä luuseriksi ja alkaa etsiä netistä pikaihmedieettien ohjeita, jotka kuulostavat juuri siltä, mitä ovat — liian hyvää ollakseen totta.
Lähde 

En muista olenko koskaan kertonut, mutta mulla on itsellä ollut jopa jonkinlainen vaakafobia. Joskus aikoinaan, jokainen aamu alkoi vaa’alle astumisella ja tuloksen analysoinnilla. Miksi olen lihonnut 0,1 kg, vaikka oon syönyt ja treenannut hyvin? Pienentynyt tulos taas toi onnen ja onnistumisen fiiliksen! Pienetkin heittelyt väärään suuntaan aiheuttivat inhottavan olon, etenkin kun tavoite oli saada luku mahdollisimman pieneksi. Joka aamu sitä jännitti, että mitäs se vaaka nyt näyttää ja tämähän johtaa pidemmän päälle siihen, että alkaa vähentää päivittäisiä syömisiä saadakseen painon alas. Ei tarvi olla ruudinkeksijä tajutakseen, että kyseessä on siis jonkinasteinen syömishäiriö ja laihuuden ihannointi.
Lähde

Laihduttajan ei kannata käydä vaa'alla - kahdeksan syytä
3. Paino on huono motivoija
Vaa'alla käynti ei ole kovin hyvä motivoija, sillä sen näyttämä numero ei kerro totuutta vähentyneen rasvakudoksen määrästä. Sen vuoksi vaakaan luottava laihduttaja saattaa helposti heittää pyyhkeen kehään, kun tuloksia ei näyttäisi tulevan.
5. Olet onnellisempi
Vaaka tuo paljon stressiä ja väärän luvun näkeminen voi tuoda paljon ahdistusta. Vaa'asta irtautuminen saakin olon tuntumaan vapautuneemmalta.
Lähde

Insinöörityyppinen luonne voi kokea itsensä mittaamisen mielenkiintoiseksi, mutta jos vaaka kertoo sinulle siitä, oletko omasta mielestäsi hyvä tai arvostettu, vaa’alla ramppaaminen ei välttämättä ole hyvä juttu. Vaa’alla käynti voi aiheuttaa turhaa mielipahaa ja stressiä, jos painoa onkin jonain päivänä kaksi kiloa enemmän kuin normaalisti. Naisilla paino voi vaihdella kuukautiskierronkin mukaan parilla kilolla.
Lähde


Se on päätetty. Tästä lähin punnitsen itseni vain kerran viikossa, tiistaisin. Tiistaisin siksi, että tammi-ja helmkuun perusteella paino on useimmiten siinä kohtia viikkoa alhaisimmillaan. Maanantai on ihan kauhea latistaja viikonlopun vapaamman syömisen jälkeen.

Tiedän ja ymmärrän, että liikunta ei näissä mun määrissä ja lajeilla ole se ratkaiseva tekijä painonpudotuksen kannalta, vaan liikun sen takia, että pysyisin terveenä. Mun äidillä on ties kuinka monta säännöllistä lääkitystä päällä, ja se motivoi pitämään itsensä liikkeellä. Vaikka mä lopettaisin liikkumisen kokonaan, niin painon pitäisi pudota, koska avainasemassa on ravinto. Ja varmaan putoaisikin, sillä vaikka en sitä itselleni myönnä, niin ajattelen, että voin syödä herkkuja tai enemmän ruokaa, koska olen liikkunut. Mutta se kehä ei kulje niin - olenhan siitä elävä todiste.

Helmikuun yhteenveto

PAINO
1.2.2017 paino 80,8 kg
1.3.2017 paino 81,6 kg +1,2 kg. Paino on pyörinyt samassa koko kuukauden, laskua ei siis ole tapahtunut.

LIIKUNTA
Kävely: 15 kertaa, 15 tuntia, 69 kilometriä
HIIT 3 kertaa, 3 tuntia
Yin Yoga: 3 kertaa, 4 tuntia
Ratsastus: 2 kertaa, 2 tuntia
Hiihto: 1 kerta, 1 tunti, 11 kilometriä
Kickspark: 4 kertaa, 3 tuntia, 27 kilometriä

Käveltyä tuli tosi paljon! Välillä kaverin kanssa, mutta aina koira mukana. "You never walk alone" ja koira on aina valmiina ja yhtä innokkaana, kun ottaa heijastinliivin esille :-)

HIIT treenit sujuvat jo paremmin, ei enää ole niin pakahduttava hengästys kuin alkuvuodesta. Tosin hiihtolomaviikon tauon jälkeen etureidet huutavat taas syväkyykkyjen jälkeen.

Ratsastustunneilla on kivaa, mutta harmikseni niitä olen joutunut perumaan, kun samalle päivälle sattuu muuta. Hiihtolomaviikolla ei niitäkään ollut.

Tuntui lottovoitolta päästä hiihtämään toisen kerran saman talven aikana :-p Oikeesti aika ankeeta, että lunta on niin vähän. Mulla on mottona "Hiihdä aina kun voit.", mutta nyt olkavarsi kipuilee, ja hiihto ei siihen auta (koitin kerran), joten se kolmas kerta taitaa jäädä haaveeksi. Nyt taas vesisateet sotkivat lupaavan kelin.

Paino ei siis ole laskenut. En tiedä missä on vika. Ehkä kroppa on kyllästynyt jojoiluun ja pitää nyt tiukasti kiinni siitä, mitä saa. En tosin myöskään ole tarkasti laskenut, että paljonko menee sisään ja paljonko on kulutus. Herkkuja syön, mutta kohtuudella, enkä päivittäin. Liikkumaan en ehdi enempää, eikä sen merkitys painonhallinnassa olekaan niin suuri kuin ravinnon. En tiedä, jotenkin kyllästyttää nyt koko painon tarkkailu.

Fiksumpi ymmärtäisi jo lopettaa

Tää on niin tervassa tarpomista, ettei tosikaan. Paino ei vaan tipu. Liikuntaa on niin paljon, että enempää ei ehdi eikä halua. Vika on siis - kuten niin moneen kertaan todettu - ruokapuolella. Minkä lobotomian mulle voisi tehdä, etten haluaisi enää herkkuja? Kun välillä tuntuu, ettei ne herkutkaan ole se ongelma, vaan joku mättää kokonaisuudessa. AAAAAARRRRRRGGGGGGHHHHHH!

Viime viikko oli liikunnasta kevyempi, kun HIIT, ratsastus ja jooga olivat tauolla koululaisten hiihtolomien vuoksi. 

Oikeasti toimiva tuote selluliittiin

Ostin kerran Yves Rocherilta jollain superalennuksella kolme erilaista appelsiini-ihon eli selluliitin siloitteluun tarkoitettua tuotetta, joista tässä arvioni. Tämä ei ole kaupallinen yhteistyö, en ole saanut tuotteita firmalta eivätkä he ole pyytäneet minua kirjoittamaan niistä arvioita.

Jutun kuvat ja tuotteiden esittelytekstit (kursiivilla) on  kopioitu sivuilta www.yves-rocher.fi. Sivuilta näet asiakkaiden arvioita tuotteista.

Vartaloemulsio

Action Anti-Cellulite - Dimpled Skin Smoother

Vartaloemulsio

Huipputehokas geeli silottaa appelsiini-ihoa kolmen kasvipohjaisen tehoaineen avulla. Vihreä kahvi puhdistaa ja vaikuttaa selluliittia vastaan, vihreä tee muokkaa vartaloa pienentämällä rasvakertymiä ja centella kiinteyttää linjoja vauhdittamalla kollageenisynteesiä. Käytä geeliä kahdesti päivässä ja liiku säännöllisesti, niin huomaat appelsiini-ihon tasoittuvan ja linjojesi kiinteytyvän.

Käyttöohjeet:

Levitä geeliä aamulla ja illalla pyörivin liikkein koko keskivartalolle, erityisen huolellisesti ongelmallisimmille selluliittialueille.

Tuotteen+: Geelikoostumus imeytyy ihoon välittömästi.

Tämän käytin  silloin tuoreeltaan. Koostumus oli miellyttävä, mutta haju kamala. En myöskään huomannut, että tuote olisi vaikuttanut mitenkään mihinkään. 

Vartaloemulsio

Action Bums & Tums - Shaping Gel

Vartaloemulsio

Vartaloa muokkaava geeli sisältää kolme kasvipohjaista tehoainetta, jotka kiinteyttävät ja muokkaavat vatsaa ja pakaroita. Lootus hajottaa rasvaa edistämällä rasvojen palamista, kofeiini muokkaa vartaloa edistämällä rasvakertymien pienenemistä ja centella kiinteyttää linjoja vauhdittamalla kollageenisynteesiä. Tuotteen säännöllinen käyttö tekee vatsasta ja pakaroista näkyvästi kauniimmat.

Käyttöohjeet:

Levitä geeliä hierovin liikkein aamulla ja illalla vatsan, vyötärön ja pakaroiden alueelle.

Tuotteen +: Raikas geelivoide imeytyy heti eikä jätä ihoa tahmeaksi.

Tämä oikeasti toimii! Parina iltana kun laitoin tätä, niin ihmettelin, että onpa yöllä kuuma :-o  Voide ei tahmaa vaatteita. Koostumus on kevyt ja nopeasti imeytyvä ja tuoksu mieto. Näin olen rohkaistunut käyttämään tätä päivälläkin. Lämmintä on, mutta ei kuuma :-D Appelsiini-iho on silmin nähden siloittunut jo reilun viikon käytöllä, enkä todellakaan ole laittanut tätä joka ilta tai aamu. JATKOON! Oikeasti voin suositella tätä tuotetta, eikä hintakaan huimaa päätä (nyt tarjouksessa 16,90 eur, normaalihinta 23,90 eur). 

Kolmas tuote on samaa kategoriaa, mutta en löydä sitä enää Yves Rocherin sivuilta, enkä ole sitä vielä käyttänyt, joten siitä kuulette sitten ehkä myöhemmin.

Kahdeksas viikko - ei varaa löysäillä >:-Z

Lomaan ja ensimmäiseen tavoitteeseen on aikaa enää kuusi viikkoa. Vaaka ei näytä yhtään sitä mitä pitäisi, joten on kiristettävä tahtia ja vyötä. Joo, tuttu virsi, joka maanantai totean saman, ja sitten mitään ei kuitenkaan tapahdu. Analysoidaanpa tilanne.

Liikuntaa tulee hyvin, viime viikolla 8 tuntia 15 minuuttia. Enempää ei oikein ehdi, eikä haluakaan. Tuolla tasolla se on vielä kivaa, eikä tunnu pakolta. Liikunta on mielestäni myös aika monipuolista, kun on HIITiä ja ratsastusta lihaskunnolle, aerobista potkukelkalla ja kävellen ja kehonhuolloksi joogaa.

Vettä juon viikolla hyvin, mutta viikonloppuna se saattaa tyystin jäädä. Ei näin!

Ruoka ei ole ongelma, vaan herkut. Mutta kyllä ruoastakin voi kiristää, nimittäin enemmän kasviksia (taas kerran!) on syötävä. Aamusmoothiet ovat jo vähän korjanneet tilannetta. Lounaalla syön liikaa kun käyn ravintoloissa, joten se täytyy muuttaa. Kotona haluan syödä normaalia kotiruokaa muun perheen kanssa (toki silloinkin voi syödä enemmän kasviksia). Tästä kimpaantuneena hain aamulla kaupasta valmissalaatin lounaalle. Voisi koittaa ihan kotoakin tuotuja salaatteja. Kauppojen itsepalvelusalaattibaarit ova kivoja ja monipuolisia, mutta taannoin oli mediassa juttu, että ne eivät ole kovin hygienisiä. Hrrrr :-x Ei siis niistä!

Jospa se näillä korjaantuisi.

Seitsemäs viikko - nyt alkaa tulla kiire!

Liikuntaa 6 h 40 min. Loppuviikosta huomasin liikunnan merkityksen siihen, millä tuulella olen. Mieliala alkoi vajota, jostain syystä lauantaiaamuna heräsin huonolla tuulella, vaikka kaikki oli ennallaan. Niinä viikkoina, kun käyn kaverin kanssa lenkillä, olo on hyvä läpi viikon. Tajusin, että olin taas jättänyt veden juomatta! Olo oli punkea ja turvonnut. Miksei sitä koskaan opi?!

Ruokailuiden puolesta viikko oli ok. Iltamussutuksia ei ollut, herkkuja kohtuullisesti (mutta silti liikaa) ja kasviksia joinain päivinä hyvin, mutta kokonaisuutena liian vähän.

Kuudes viikko - pieniä oivalluksia?

Liikuntaa tuli hurjat 8 h 55 min, mikä on minulle tosi paljon! Mukana on tietty pitkiäkin lenkkejä ja treenejä, mutta pienet purot kerryttävät sitä isompaa virtaa. Ihan hyvin sitä näköjään kerkiää töiden ohessa liikkumaan, vaikka välillä se on ollut ihan mahdotonta ;-) Aiemmin on ollut tuskien takana päästä edes sen yhden kerran viikossa lenkille, joten usein sekin sitten jäi kokonaan tekemättä.

Viime viikosta alkaen olen vaihtanut aamupuuron smoothieen. Siihen tulee marjoja pakastimesta: mustikoita, mansikoita, puolukoita,mustaviinimarjoja sekä banaania, maustamatonta jogurttia, maitoa tai omenamehua, neljän viljan hiutaleita ja kuivattuja luumuja tai taateleita. Kaikki blenderillä hienoksi ja lasiin, valmis! Samalla kertaa tulee ruokituksi koko perhe, ja jopas kasvisten määrä ruokavaliossa lisääntyi helposti! Pakkoko sitä kaurapuuroa on syödä, jos se ei kerran maistu?

Lapsille saa muuten helposti syötettyä lisää vihanneksia, kun pilkkoo ne valmiiksi jääkaappiin tai nostaa pestyt minitomaatit pöytään. Maistuuhan ne itsellekin :-)

Viime viikolla taisin syödä peräti viitenä päivänä viikossa salaatin lounaaksi. Sekin on yksi oivalluksista, jonka olen moneen kertaan tehnyt, mutta toteutus on jäänyt pitkällä aikavälillä vajaaksi: syö enemmän kasviksia, niin pakosti tulee syötyä vähemmän esimerkiksi riisiä tai pastaa. Töissä syön 99% lounailla kasvisruokaa, eli lihankulutus on vähentynyt paljon, ja se on hyvä.

Herkut ovat jääneet vähemmälle kuin itsestään, joten sitten kun se laskiaispulla on tarjolla, voin sen ihan hyvin syödä. Oli muuten jännä huomata viime viikolla, että kun yllättä, stressaava tilanne iski, niin ensimmäiseksi tuli mieleen, että pitää SYÖDÄ! Ihan mitä vaan, ja paljon :-o Että kyllä mussa tunnesyöjä asuu.

Luin Kaisa Jaakolan "Hyvän olon hormonidietti - ja joku tosi pitkä alaotsikko mitä en enää muista" -kirjan. Oivalsin, että mullahan on moni asia ihan hyvällä mallilla: olen opetellut nukkumaan tarpeeksi, vatsani toimii säännöllisesti ja stressi on vähäistä. En siis ottanut kirjan vinkkejä käyttöön, sillä minua  häiritsi se, että mitään lähteitä, tutkimustietoja tmv. ei annettu. Ainoastaan yhdessä kohdassa mainittiin, että kannattaa olla lääkäriin yhteydessä ennen kuin alkaa manipuloimaan maksan toimintaa, joka minusta on kuitenkin aika iso juttu, jos ei tiedä, missä jamassa terveys oikeasti on.

Tammikuun yhteenveto

PAINO
1.1.2017 paino 82,2 kg
1.2.2017 paino 80,8 kg -1,4 kg. Alempanakin käytiin, mutta viime viikkojen tuskailujen jälkeen olen kuitenkin tyytyväinen.

LIIKUNTA
Kävely: 16 kertaa, 18 tuntia, 83 kilometriä
HIIT 4 kertaa, 5 tuntia
Yin Yoga: 3 kertaa, 3 tuntia
Ratsastus: 2 kertaa, 2 tuntia
Hiihto: 1 kerta, 1 tunti, 11 kilometriä

Kuun alussa asetin itselleni painotavoitteet: ma 3.4.2017 mennessä 75 kg, ma 19.6.2017 mennessä 72 kg ja ma 18.12.2017 mennessä 69 kg. Matkaa on, mutta niin on aikaakin.

Alkukuun herkkulakko suli ja välillä herkkuja tuli syötyä joka päivä, jotain pientä. Ja toisinaan isompaa. Loppukuusta kohtuus löytyi ja herkuttelu ei ole enää ollut jokapäiväistä.

Käveltyä tuli tosi paljon! Välillä koiran kanssa ja välillä kaverin kanssa. Lyhyitä 40 min lenkkejä ja pitkiä 1 h 30 min lenkkejä ja kaikkea siltä väliltä. Keli ei ole este ja lähtemisen vaikeuskin on useimmiten selätetty. Petsamo lähestyy :-D Ihan paras kannustin on ollut se, että kaverin työpaikkalääkäri oli suositellut hänelle kävelylenkkejä. Nyt on ollut liukasta, ja varmaan kovat pakkasetkin vielä tulevat, mutta kuukauden päästä voi jo toivoa keväisempiä kelejä!

Ekat HIIT treenit tauon jälkeen on tehty, ja ne tuntuvat tosi hyvältä! Ekalla kerralla jalkojen lihakst tulivat tosi kipeiksi, mutta nyt treenit tuntuvat enää kivana, terveenä kipuna. Työaika on 20-25 min ja se menee ihan helposti. Kolmannella ja neljännellä kierroksella saan eniten toistoja, kun kroppa lämpiää. Olen hidas lämpiämään :-p

Hiihtämäänkin pääsin kerran, ja ai että se oli kivaa! Alkukuusta oli perinteiset paukkupakkaset, ja sen jälkeen on hinkutettu nollan molemmin puolin, mikä takaa sen, että lunta ei etelässä ole, mutta liukasta riittää. Helsingissä kadut ovat paljaat, mutta lempeiden rannikkotuulien ulottumattomissa tilanne on toinen.

Kaiken kaikkiaan liikuntaa tuli tosi paljon minun mittapuullani! Olen pitänyt tavoitteena kolmea tuntia viikossa. Se täyttyy ja ylittyy nyt helposti, ja tuntuu naurettavalta, että joskus sen kanssa on oikeasti saanut tehdä tosi paljon töitä. Nyt toivon, että jaksan ylläpitää sitä hyvin. Vaikken niin isoa kulutuksen lisäystä sillä saakaan, että se vaikuttaisi painoon laskevasti, niin kyllä se nyt kuitenkin jotain kuluttaa. Ja ainakin parantaa liikkuvuutta ja selvittää päätä :-)

Alkukuu ja kuun puoliväli sujuivat hyvissä fiiliksissä, mutta painon jumittuessa ja noustessa mieliala laski. Valitettavasti nämä asiat ovat suorassa suhteessa toisiinsa. Työmoodiinkin se vaikuttaa. Olen nyt koittanut hakea arkeen kivoja juttuja, jotain mitä odottaa. Niin tuntuu, että saa jotain aikaan - että elää.

Syvempi pettymys

Jos edellinen viikko oli pettymys, niin viime viikkopa oli vielä isompi! En kestä!

Valitsin viikon kuvaksi sumuisen näkymän. En tiedä, millä navigaattorilla tuosta sumusta selviän läpi :-( Täytyy lukea vanhoja tekstejä onnistumisen ajoilta, ja katsoa, että mikä siellä on toiminut. Vettä olen juonut 1,5 litraa päivässä (pl. viikonloppu, silloin en vaan muista sitä mikä olisi!). Herkkuja on mennyt jonkun verran, mutta enemmän olo tuntuu turvonneelta. Alaselkä/iskias on vihoitellut, ja olen ottanut siihen vanhvaa Buranaa, mikä tuntuu keräävän nestettä.

Liikuntaa tuli viime viikolla kuitenkin hyvin. Jostain syystä minulla on alkuvuoden ajan tullut joka viikko nuo kaksi lorvipäivää, etten ole tehnyt mitään. Kai se on tarpeellista.

On ryhtiliikkeen aika, sillä kaikki ajatukset alkavat olla nyt aika alakuloisia :-(

Kyllä koira koiran tuntee

Liikunnan asiantuntija: Koirilla suuri rooli suomalaisten kansanterveyteen

Yllä linkki YLEn uutisten (harmittavan lyhyeen) juttuun, jossa kerrotaan koiranulkoilutuksen vaikutuksesta kansanterveyteen. Uskoisin, että fyysisten hyötyjen lisäksi myös psyykepuolella on kohennusta.

Pettymys

Voi paska.

Eihän tuo kehityskäyrä nyt kauheasti innosta jatkamaan. Liikuntaa tulee riittävästi 5-7 h viikossa, joten vika on ruokailupuolessa. En ole pystynyt pysymään kokonaan erossa herkuista. Vähentänyt olen, mutta en tarpeeksi. Vettä olen juonut aiempaa enemmän, mutta eilenkin tuntui siltä, että se vaan jää sisälle, ei tule läpi. Kai sitä pitää vaan juoda enemmän. Unet on olleet ihan hyvällä tasolla 8 h yössä, mutta viikonloppuisin sitä tulee eri aikaan kuin arkena, kun tulee valvottua pidempään ja vastaavasti nukuttua pidempään.

Tavoitteet karkaavat kauemmaksi, ja aika kuluu. 75 kg välitavoitteeseen on yhdeksän viikkoa aikaa ja tiputettavaa on 6,6 kg. Tavoitteen saavuttaminen vaatii järjestelmällistä tekemistä. Opit on olemassa, mutta niitä pitää alkaa toteuttaa täsmällisemmin. Samalla vaivalla kai sen tekee kunnolla, kuin sinne päin.

Hangosta Petsamoon

Tiedätkö Sillanpään marssilaulun, jonka sanat menevät näin:

Kotikontujen tienoita tervehtien
Tämä laulumme kaikukoon
Yli peltojen, vetten ja tunturien
Aina Hangosta Petsamoon

Katsoin Google Mapsista, että kuinka pitkä matka tuo olisi käveltäväksi: 1.396 km ja aikaa menisi 283 tuntia.

Saapa nähdä, saisiko vuodessa tuon määrän kävelyä kasaan, jos oikein kovasti pistelisi. Nyt olen 49 kilometriä taittaneena päässyt ehkä juuri pois rannikkotuulien vaikutuksesta, mutta ensimmäiselle taukopaikalle on vielä matkaa :-D

Kolmen tunnin viikkotavoite

Olen asettanut itselleni kolmen tunnin viikkotavoitteen. Nyt, kun se tulee kasaan jo keskiviikkona, tuntuu hassulta, että on älyttömän paljon viikkoja viime vuosina, etten ole liikkunut kuin tunnin, jos sitäkään.

Tässä tekosyitäni ja yksinkertaiset ratkaisut niihin sen päivän varalle, kun taas yritän luistaa:

On huono ilma: liian kylmä, liian kuuma, sataa liian paljon / Suu kiinni, keli on vaatetuskysymys! Minulla on oikeasti varusteet ihan kaikkeen säähän -30...+30 C. Jos ei mahdu päälle, pitää juuri siksi liikkua, että mahtuisi. Liian kuumalla koiraa ei toki voi ottaa mukaan, mutta harvoin, jos koskaan, Suomessa on myöhään illalla yli 20 astetta lämmintä.

On liian pimeää: ei viitsi lähteä kompuroimaan koiran kanssa. / Laita otsalamppu päähän, siinähän se roikkuu koiran hihnan vieressä. Koiraa ei pimeys ole haitannut koskaan.

Ei ole seuraa, yksin on tylsä mennä. / Oletko edes kysynyt ketään mukaan? Yleensä joku pääsee lyhyelläkin varoitusajalla. Ja aina on koira - you never walk alone. Ja tuolla introverttiyden ja antisosiaalisuuden tasolla harvoin edes haluat ketään mukaan :-D

Kuukautiskivut tai ovulaatiokivut kasvaimessa. / Okei, tämä on oikeasti sellainen syy, jonka takia saa jäädä kotiin. Pelkkä kävelyn tärinä tekee joinain päivinä niin kipeätä, että liikkumisessa ei ole järkeä. Jos kuitenkin pystyy vähän liikkumaan, niin se yleensä helpottaa oloa.

Pitäisi syödä tai olen juuri syönyt. / HAH. Kävelylenkille on ihan sama oletko nälkäinen vai juuri syönyt. Ota leipä mukaan, jos pelkäät pyörtyväsi matalan verensokeritason takia kesken matkan. Ratsastustunnilla on tympeä olla täydellä vatsalla, mutta voihan sitä syödä vähän vähemmän, vain siirtä nälkää eteenpäin, ja syödä sitten tunnin jälkeen kunnolla.

Ei ole aikaa. / Järjestä aikaa. Tällä hetkellä elämässä on aika vähän IHAN OIKEASTI PAKOLLISIA asioita. Lapset pärjäävät keskenään tai ne voi ottaa mukaan. Netflixin sisällöt eivät katoa ja televisiosta ei kuitenkaan tule mitään katsomisen arvoista. Pyykkikone hoitaa hommansa sillä välin kun käyt ulkona pyörähtämässä. 30 minuuttia liikuntaa on parempi kuin ei yhtään minuuttia liikuntaa. Pienistä puroista tulee äkkiä se pari tuntia viikossa.

Raha on varmaan ainoa syy, jota en ole käyttänyt liikkumisen esteenä. Kävely ja juoksu eivät maksa käytännössä mitään. Pyöräillä voi mummokonkelillakin ja sukset ovat jo nyt lähes 10 vuotta vanhat. Minulla on kaikki varusteet, jotka tarvitsen nykyisiin lajeihini. En ole koskaan hakenut innostusta uusista jumppatrikoista, joten minulla on edelleen käytössä viisi vuotta vanhoja kamppeita. Ostan kunnollista kun ostan, ja sitten vaan käytän niitä.


Olen tulossa siihen ikään, että terveys ei ehkä olekaan itsestäänselvyys, vaan sen eteen on nähtävä vaivaa. Äitini on syönyt jatkuvasti lääkkeitä varmaan 50-vuotiaasta saakka, ja siihen minä en halua alkaa. Minun on saatava painoa alas ja elintavat terveellisiksi.

Koskaan ei ole jälkikäteen harmittanut, että tulipa lähdettyä liikkeelle. Mutta monta kertaa on tullut tunne, että vitsin hyvä kun lähdin, vaikkei olisi huvittanut! 

Parempi puhti kuin viime viikolla

Maanantaina HIIT, tiistaina pitkä kävelylenkki kaverin kanssa. Tällekin päivälle on sovittu kävelytreffit. VAin vatsalihaksissa tuntuu maanantain HIIT, mikä on tosi hyvä sen viimeviikkoisen katkokävelyn jälkeen :-D Alaselkä jumittaa tänä aamuna, luulen, että vika on lonkankoukistajien kireydessä.

Aamupäivisin on ollut vähän kummallinen, selittämätön huono olo. Mehulla ja banaanilla se on mennyt ohi, mutta en tiedä mistä on kyse - ei ehkä mistään. Aamupuurot olen syönyt samalla lailla jo pari vuotta :-D

Kolmas viikko

Viime viikko oli varmaan sellainen aika keskivertoviikko. Kroppa, erityisesti jalat, kipeytyivät tosi pahasti maanantain HIIT-treenistä, ja olivat tukossa vielä torstainakin. Sen vuoksi tiistailta jäi kävelylenkki tekemättä, keskiviikkona en olisi kerinnytkään. Perjantaina laiskotti, mutta otin vahingon takaisin lauantaina. Sunnuntaina olisi ollut aikaa käydä kävelyllä, mutta jotenkin kirjan lukeminen houkutti enemmän.

Tämän viikon suunnitelma on samanlainen: maanantaina HIIT, torstaina ratsastus, sunnuntaina jooga, ja väliin muutama kävelylenkki. Iltamenoja ei ole (tai on yksi, mutta perun sen), joten ihan hyvin ehtii kunhan saa itsensä liikkeelle.

Olo oli koko viikon tukalan turvonnut. Liikunta kerää nestettä lihaksiin, ja olo voi tuntua raskaalta. Painokin oli tänään korkeammalla kuin viikko sitten. Nyt vaan vesikuuria, niin eiköhän pöhötykset lähde liikkeelle.

Auts, auts, auts, auts...

Maanantain HIIT-treeni oli hyvä! Itse työosuus kesti vain vartin verran, sitä ennen hyvät lämmöt, liikkeiden läpikäynti ja lopuksi jäähdyttely ja pitkät venytykset. Monet eivät suosi pitkiä venytyksiä heti treenin perään, mutta mulle se sopii oikein hyvin - tuleepahan venyteltyä kunnolla. Tällä viikolla alkaa joogakin, joten sieltä saa lisää kehonhuoltoa, mitä olen kyllä jo vähän kaivannutkin.

Tiistai, keskiviikko ja torstai olivatkin sitten melkoista katkokävelyä, kun pakarat ja etureidet olivat maanantain askelkyykyistä aivan tukossa! Eilen oli ratsastustunti. Ajattelin, että en ehkä pääse edes kipuamaan selkään, mutta onnistuin kuitenkin. Etureisiä poltteli, mutta ei siihen ehdi ratsastaessa keskittyä. Hengästys ja hiki tuli ratsastaessakin. Ihmettelen sitä työterveyshoitajaa, joka ehdotti minulle KÄVELYLENKKEJÄ, jotta saisin jotain hengästyttävääkin ratsastuksen ja joogan lisäksi. En tiedä, millaisilla ratsastustunneilla hän on käynyt, mutta kyllä mulla joka kerta syke nousee :-o

Viikonlopuksi ei ole luvassa ihmeempää ohjelmaa, joten toivoakseni pääsen koiran kanssa pitkille kävelylenkeille. Yöllä tuli 15 cm raskasta nuoskalunta, mikä saa sykkeen nousemaan helpommassakin maastossa.

Puhtia uuteen viikkoon!

Kirjoitin kalenteriini tälle viikolle muistiin:
- Pystyt siihen kyllä
- Puhu itsellesi kauniisti

Viime viikon saldo on -0,9 kg, mikä on hieno tulos! Eilen aamulla vaaka näytti vielä puoli kiloa vähemmän, mutta tällaistahan tämä on, liikunta kerää nestettä, ja joinan päivinä vaaka näyttää enemmän kuin toisina, ja niin se vaan on. Ja niin se saa olla.

Taas viime yönä heräsin aamuyöstä ja pyörin pari tuntia hereillä. Niin turhaa, mutta eipä sillekään mitään voi. Nyt olen ihan tillintallin väsymyksestä. Raahauduin töihin Ärrän kautta ja ostin ensiavuksi Batteryn.

Tänään on eka HIIT-treenikerta, ja odotan sitä innolla! Luultavasti uni maittaa tänä iltana ihan hyvin.

Palelu liikunnan jälkeen tarkoittaa nestehukkaa

Palelu liikunnan jälkeen johtuu nestehukasta. Näin vastasi tohtori Google, mutta mitään asia-artikkeleita en löytänyt linkitettäväksi. Selvä, vettä huiviin siis. Sama homma on muuten infrapunasaunan jälkeen, se hikoiluttaa tosi kovasti. Vähän aikaa on kuuma, ja sitten alkaa paleltaa. Eli jos liikunnan jälkeen on kylmä ja tekee mieli mennä saunaan, sitä ei kannata ihan varauksetta tehdä ilman nestetankkausta.

Tänään oli mahtava kahden liikuntakerran päivä! Pakkasta oli pari astetta eikä satanut mitään. Aamupäivällä lähdin koiran kanssa järven jäälle. Sinne oli tehty rata retkiluistelijoille, ja hiihtolatuja vedettiin. Koska kävelijöille ei vielä ole tehty uraa, talsin koiran kanssa umpihangessa uloimpana (umpihangen korkeuden ollessa kinoskohdissa 15 cm, ja paikoin oli myös tuulen paljaaksi lakaisemia kohtia :-D ). Lenkin pituudeksi tuli 1 h 10 min.

Olin muuten pukeutunut toppahousuihin, jotka ostin lasketteluhousuiksi 21 vuotta sitten :-D Ja ne mahtuivat jalkaa, ei hyvin tosin. Lantionseutua puristi kävellessä, ja vyötärö ylettyy kylkikaariin asti, mikä teki autossa istumisesta tukalaa. Olen toki ostanut sen jälkeen uudet housut, sen vuoksi, ettei noihin vanhoihin mahtunut fleece-välikerros, mutta tarkanmarkan naisena pidän vaatteet kyllä loppuun asti. Sitä paitsi, mustat toppahousut on mustat toppahousut, ihan riippumatta siitä millä vuosikymmenellä (tai -tuhannella!) ne on ostettu ;-)

Nuo tuoreet hiihtoladut jäivät vaivaamaan, ja tunnetta vahvisti se, että pari seuraavaa päivää on luvattu plussaa (plus kympistä paukkupakkasiin ja takaisin plussalle viikossa, on kyllä vaihteleva ilmasto). Pelkään hiihtolatujen sulavan yhtä nopeasti kuin keli vaihtuu. Niinpä lähdin illalla heittämään lenkin. Mietin, että alle 45 min ei viitsi jättää, joten kellon näyttäessä 41 min ensimmäisen kierroksen jälkeen lähdin toiselle. Ja sauvoin sen 3 min nopeammin kuin ensimmäisen! Tämä on todiste siitä, että olen hitaasti lämpiävää sorttia. Matkaa karttui 11, 6 km ja aikaa kului 1 h 20 min. Latu oli huippukunnossa, ja mieli oli vähintään yhtä mahtava! Ihan mieletöntä! Vaikka oli ilta, niin järvellä näkee kyllä liikkua ilman otsalamppua, koska kaupungin valot kajastavat ja lumi valaisee. Muutama retkiluistelija oli omalla radallaan, mutta hiihtoladulla ei ketään  muuta.

Huh hellettä, sanoi jänis pakkasella

Kolme päivän ajan tällä viikolla oli varsin kipakka -20..-24 asteen pakkanen. Ratsastustunti vaihdettiin teoriatunniksi, sillä tallillamme ei ole maneesia käytössä. Kahtena päivänä taivuin luonnonvoimien tahtoon ja pysyttelin sisätiloissa, mutta eilen uskaltauduin 50 min lenkille pakkasasteista välittämättä. Ei oikeasti ollut kylmä, kun oli vaatekerrokset kunnossa - tuli jopa hiki. Paljaita poskia paleli, mutta kun laittoi hupun päähän, niin sekin helpotti.

Illalla käytiin kavereiden kanssa katsomassa Lux Helsinkin valotaideteoksia, ja sinä aikana pakkanen lauhtui yli 10 astetta. Tänään aamulla - tai no aamupäiväähän se jo oli, kun nousin, ilta nimittäin vähän venähti aamun puolelle - luonto tervethti ulkoilijoita lumisateella ja -4 asteeen pakkasella. Päivän mittaan on edelleen lauhtunut, nyt on enää -1 aste pakkasta; huomenna taidetaan tehdä lumiukkoja.

Se säästä. Tänäänkin kävin koiran kanssa kävelemässä lenkin. Vaikka lumi on kevyttä pakkaslunta, sitä on kuitenkin noin 15 cm ja se luistaa pois päkiän alta, joten lenkki tuntui paljon rankemmalta kuin jouluntienoilla, kun lunta ei ollut laisinkaan. Saattoipa eilisillan kolme drinkkiäkin laittaa sydämen läpättämään tiheämmin. Mutta hyvä oli, että lähdin.

Samoilla hi'illa (hikeillä? siis hiki x 2) kävin solariumissa. En käy siellä rusketuksen vuoksi, vaan siksi, että kärsin edelleen ajoittaisista kipeistä finneistä kasvoissani. Solarium toimii valohoitona, joka parantaa ihoa. Parin viikon välein olisi hyvä ja riittävä käydä, mutta nytkin väli venähti kuukauteen.

Virittelin vanhan kunnon HeiaHeian taas tulille ja seuraan siellä liikuntakertoja. SportsTracker on tietty hyvä liikkuviin lajeihin, mutta ratsastusta ja kehonhultoa ei sillä onnistu seuraamaan.

Kaverin vinkistä ilmoittauduin kansalaisopiston HIIT-tunneille, jotka alkavat maanantaina ja ovat kerran viikossa. Siihen päälle ratsastustunnit ja yin-joogat, niin on aika sopiva satsi minulle. Olen taas päässyt hyvin kiinni kävelylenkkeihin koiran ja kaverin kanssa, ja ne tekevät hyvää meille kaikille. Harkitsin hetken myös kuntonyrkkeillyä, mutta jo ajatus monista treenikerroista viikossa ahdisti. Minulla kun tuppaa olemaan paha tapa, että sitten kun tehdään, tehdään vaan sitä. Ja kiukutellaan jos ei päästä treeneihin tai ei huvita mennä. Vähemmän pakkoa, enemmän vapaaehtoisuutta toimii mun treenimotivaationa.

Maanantai x 52

Vuoden ensimmäinen maanantai tuntuu aina melko raskaalta. Sylvesterin yönä vanhan vuoden tavoitteet ja saavutukset nollautuvat, ja uudet, usein (tulopuolen) indeksikorotetut budjetit tulevat voimaan (menopuolella harvoin nähdään indeksikorotuksia). Toisaalta vuodenvaihde on uusi mahdollisuus unohtaa menneet ja tarttua toimeen uudella innolla.

Ensimmäistä kertaa ikinä kirjasin tavoittelemani kilomäärät kalenteriin määräpäiville, kuten ne kirjasin viime viikolla tuohon palkkiin vasemmalle. Heti tuntuu, että suhtaudun niihin vakavammin. Nyt ne lukee jossain, ne voi nähdä, eivätkä ne ole vain minun omassa päässäni ja siten helposti unohdettavissa ja "unohdettavissa".

Viime viikolla kehuin nukkuneeni varastoon, mutta se varasto hupeni hyvin nopeasti, kun heräsin kolmena yönä aamuyöstä ja valvoin muutaman tunnin vain nukahtaakseni uudelleen juuri ennen kellonsoittoa. Aamulla pää on raskas ja särkee, eikä meinaa millään herätä vielä työpaikallakaan. Olen armollisesti suonut itselleni noina aamuina tölkin Batteryä, vaikka tiedän, ettei se ole kovin fiksua. Kun vetäisen tölkillisen tuota kultaista nektariinia kitusiini vauhdilla, saan siitä sydämentykytyksiä. Mutta pitäähän ihmisen herätä työkykyiseksi!

Valoa tunnelin päähän tuo lomamatka, jonka varasimme huhtikuun alkuun. Siihen laitoin itselleni ensimmäisen tavoitteen, 75 kg. Tiedän, että siinä painossa olo on jo varsin hyvä ja monet sit ku -vaatteet mahtuvat päälle. Aikaa on 12 viikkoa ja pudotettavaa reilut kuusi kiloa. Tavoite on hyvinkin saavutettavissa, mutta löysäilyyn ei ole varaa. Seuraava tavoite on juhannusviikolle 72 kg ja viimeinen 69 kg ennen joulua.

Herkuttomuus on pitänyt (pl. uudenvuodenaatto) ja kävelylenkeillä olen käynyt joka päivä. Kävelen useimmiten maastossa pelloilla, metsissä ja järvellä, joten kilometrejä ei niinkään kerry, mutta aikaa kuluu. Viikonloppuna pääsin valoisaan aikaan liikeelle, ja maanantaina ja eilen houkuttelin kaverit mukaan lenkille. Tänään on taas lenkkitreffit :-) Luvassa on ehkä hyytävää kyytiä, kun pakkanen kiristyy ja tuuli lisää sen purevuutta. Mutta onneksi saatiin lunta, toivottavasti kaupunki tekisi pian hiihtoladut!

Infrapunasaunassa olen lämmitellyt lenkkien jälkeen, ja tuntuu, että se vauhdittaa muuten kovin laiskaa aineenvaihduntaani. Ainakin vettä saa juotua paremmin.

Lisäsin sivupalkkiin 2017 liikuntaträkkerin (YTD = Year To Date = kumulatiivisesti vuoden alusta). Uskon, että se motivoi minua lähtemään lenkille silloinkin, kun ei niin paljon huvittaisi. Toivon, ettei suortittaja minussa ala liikaa vertailla eri viikkoja ja liikkua pakosta, joten teen sen vain vuositasolla. Mitään vertailukohtaa minulla ei ole, sillä käytän liikkuvaan liikuntaan SportsTrackeria useimmiten, mutten aina, ja HeiaHeiaan olen joskus kirjannut pitkänkin aikaa, mutta en koskaan esimerkiksi koko vuotta. Pahimpana suorittaja-aikana jouduin lopettamaan senkin, kun tuntui, että tuijotin vain tilastoja. Well, we'll see.