Pitkästä aikaa piipahtamassa

Kaikenlainen tuskailu oman elämän suhteen tuntuu olevan takana päin. Puolessa vuodessa kävin kyllä niin syvän kuopan pohjalla, että sellaista en ole ennen kokenut. Onneksi se on nyt takana päin! Ei ole takuita siitä, etteikö vastoinkäymisiä tulisi jatkossakin - varmasti tuleekin. Sitä kutsutaan elämäksi :-D

Paino pysyili samoissa usean viikon ajan, mutta parin viikon salaattilounaat ovat saaneet sen taas laskusuuntaan. URAKKA ON PUOLIVÄLISSÄ! Eka kahdeksan kiloa on siis tiputettu :-o En voi uskoa tätä! Ja mikä parasta, painoindeksin normaalipaino on enää -100 g päässä!

Herkuttomalla olen jatkanut. Mitä nyt pari viikkoa sitten söin kohvehteja viimeisen vapaapäivän kunniaksi ja viikko sitten vuoroin makeaa ja suolaista hyvän aterian päälle. Tuli maha kipeäksi ja huono olo ja varmistus sille, minkä tiesin vainoavan varjoissa: kohtuutta ei vieläkään ole. On parempi siis olla ilman.

No vitsi et oon ollu reipas!

Täällä viikolla
ti juoksu 0,5 h, mobbaus 2 h
ke painonnosto 1h, ratsastus 1 h
to jooga 1h
pe kävely 1,5 h

Se on kuulkaa 7 h liikuntaa tai lihashuoltoa, mikä on paljon enemmän kuin pitkään aikaan! Huomenna vähän hyötyliikuntaa ja sunnuntaina kaupunkilomalle Keski-Eurooppaan B-)

Kävin ostamassa housut kokoa 38 kun oon käyttänyt nyt 40, eikä ne ole edes mitkään tavoitehousut, vaan ihan voi pitää päällä! Vähän musta kyllä tuntuu, että ne on jotenkin reilua kokoa, koska en usko olevani oikeesti vielä 38, mutta koitin vaan tota yhtä merkkiä niin en voi vertailla. Kokeilin jopa slim-mitoituksella reisistä, oli ok mutta regularit oli paremmat. Ostin kesällä Noomin koon 40 paitapuseron, ja nyt koittelin saman merkin kokoa 40. Päädyin kuitenkin Espritin paitaan, kun se oli kivemman värinen.

Siivosin vaatekaappia noin kuukausi sitten. Sovitin jokaisen vaatekappaleen päälle ja laitoin yhteen kasaan -5 kg ja toiseen -10 kg vaatteet. Hemmettiäkö niitä joka päivä siellä pyörittää kaikkia ja tuskailee, että ei tää sovi ja ei tääkään. On vaan ikävästi muoti ehtinyt vaihtua siitä kun edellisen kerran niihin mahduin ja kun taas seuraavaksi mahdun, mutta toisaalta eipä musta kauluspaita juuri muuksi muutu :-D

Yhtään ei olisi huvitanut -

- mutta lähdin silti treeneihin. Ja hyvä oli että lähdin! Mieli koheni ja treeni kulki odotettua paremmin. Päälle vielä ratsastustunti (jossa hevonen ei ollut ihan niin yhteistyöhaluinen), niin tuli oikein hyvä päivä!

Eilen kävin IHANASSA SYYSILMASSA (en ikinä uskonut, että luonnehtisin syksyistä keliä näin - mutta eilen oli +17 astette lämmintä - siis marraskuun alussa! aurinko paistoi täydeltä terältä) JUOKSULENKILLÄ (tämänkään en olisi uskonut tapahtuvan). Tarkoitus oli mennä juoksuportaisiin, mutta koska ne oli kiinni, kävin juoksemassa metsäpolkuja ja hiekkateitä. Sain lenkin aikana puhelun ja kutsun työhaastattelun toiselle kierrokselle, ja se antoi kovasti puhtia juoksuun :-) Illalla kävin myös kehonhuoltoseminaarissa, joten tälle viikolle on tulossa hyvin liikuntaa.

Outoja oloja

Eilen aamulla söin aamupalan, ja sen jälkeen tuli varsin outo olo. Vatsaa poltti ja päätä särki. Parin tunnin päästä alkoi lihas- ja nivelsärky. Vesi pysyi sisällä, mutta ei tehnyt mieli syödä. Otin päivän aikana kaksi 800 mg Buranaa, jotka eivät kuitenkaan vieneet kipua pois. Iltaa kohti olo koheni ja sain syötyä vähän. Yö sujui normaalisti, ja tämä aamu on alkanut varovasti kuulostellen. Jumppaan minusta ei taida aamupäivällä olla, sen verran vatsaa polttelee, ja ehkä muutenkin hyvä levätä päivä, kun en tiedä mikä olon aiheutti.

Paastopäivälle kiitos, että vaaka näytti aamulla 76,1 kg, tiputusta viime viikosta 300 g ja total -6,8 kg! Alan vasta nyt tajuta, että kuinka paljon ylipainoa on ollutkaan, jos seitsemän kilon jälkeen tiputettaaa on vielä yhdeksän kiloa :-o Nämä nykyiset oli minun normaalilukemat vielä viime keväänä. No mutta, tästä läpi ja kohti uusia lukemia.

Vihdoin painoja tankoon

Lapajumit on helpottaneet fysioterapeutin ja lääkkeiden avulla, joten viimein sain eilen laittaa vähän painojakin tankoon treeneissä :-D Jospa alkaisi treeni-into taas nousta. Mä olen monesti startannut niin, että vedän kaksi k ihan täysillä joka päivä jotain liikuntaa, ja sitten into lopahtaa. Nyt olen saanut monta kuukautta jo 3-4 treeniä viikossa ilman lopahduksia.

Herkuttomuus on edelleen pitänyt hyvin, paitsi kun kävin kaverin luona iltateellä, niin en kehdannut olla ottamatta croissantia kun hän oli niitä varta vasten paistanut. Yhden otin, ja keksejä en ollenkaan. Ei tehnyt edes mieli :-o

Hyvä viikko!

Paino tippui viime maanantaista 77,5 -> 76,4 kg eli peräti -1,1 kg! Eilen aamulla vaaka näytti vielä 200 g vähemmän, mutta koskaan se alin lukema ei satu maanantaille.

Tällä samalla puhdilla läpi tämän viikon! Normaalipainoindeksi on mulla 74,8 kg, pidän sitä seuraavana tavoitteena :-)

Ei kiristä enää :-)

Nimittäin housut ei kiristä läheskään niin paljon kuin 6,5 kg sitten! WOHOO! Kävin kaverin kanssa tänään yli 1,5 h  sauvakävelylenkillä pienessä syyssateessa, ja kylläpä teki hyvää!

Vaaka näytti tänään tosiaan 76,4 kg, mikä on 6,5 kg vähemmän kuin nelisen kuukautta sitten :-) Ja tuntuu niin hyvältä! Olen jaksanut tämän viikon tsempata syömisissä, ja vaaka antoi nopean palautteen. Tykkään tästä, ja se motivoi jatkamaan :-) Vieläkään ei ole tarvinnut kitistellä mistään, senkun jättää herkut syömättä ja vähän pienentää annoskokoa, jos haluaa vauhtia.

Ja hei, tiputettavaa on alle 10 kiloa - JEEEEE! Aloin haaveilemaan, että ehtisinkö saavuttaa 72 kg ennen synttäripäivää tammikuussa? Siihen olisi matkaa nyt 4,4 kg ja aikaa 2,5 kuukautta.

Koitin muuten huijata itseni tykkäämään jostain Pirkka-reseptistä, jossa kikherneitä paahdetaan uunissa ja sen jälkeen napostellaan kuten chilipähkinöitä. No ei kuulkaa ole ollenkaan sama homma! Että olen mieluummin ilman :-D

Polkee paikallaan

Mikään ei etene. Ei ajatus, ei matka. Just nyt ei huvita jäädä analysoimaan tätä, joten hyppään seuraavaan asiaan (joka ei sekään etene).

Sivupalkista näkyy painonkehitys. Kehitys on ollut negatiivista kaksi viimeistä viikkoa. Ei kuitenkaan pahasti, sanoisinko, että paikallaan sekin.

Kävin puolitoista viikkoa sitten leffassa ja ostin sinne evääksi pienen määrän irtokarkkeja. Mun suosikkeja eli susupaloja, pandan toffeenappeja ja pätkis minibitesejä ei ollut, mutta olihan siinä monta muuta hyvää tarjolla. Olin todellakin kuin lapsi karkkikaupassa, kun niitä valitsin! Tarkkaa touhua :-D Ne maistuikin ihan hyvältä, mutta määrällisesti olisi riittänyt 1/3 taltuttamaan karkinnälän. Mitään makeanhimoa ei ole ollut. Herkutonta on takana nyt 110 päivää, ja sen on pitänyt ihan helposti. Aika paljon olen herkkuja syönytkin, jos kerran pelkästään ne pois jättämällä olen tiputtanut painosta yli 5 kg.

Nyt ajattelin ottaa pienen ryhtiliikkeen, jotta saisin vauhtia painonpudotukseen. Minun kohdallani se tarkoittaa pienempiä annoskokoja, enemmän kasviksia ja enemmän vedenjuontia. Alkaa N - Y - T - NYT!

Hyi minua!

Käyn parin päivän välein - ja välillä joka päivä - Bloggerissa lukemassa seuraamani blogit. Jätän viimeiseksi oman blogin kirjoittamisen, ja niinhän se aina jää kirjoittamatta. Tänään käänsin järjestyksen toisin päin.

Tällä viikolla kävin kahdesti fyssarilla oikomassa ruotoa. Henkinen puoli on ollut paremmassa jamassa kuin edellisellä viikolla, jolloin kaikki vitutti potenssiin viisi.

Olin asettanut tavoitteeksi, että syyskuun lopussa paino olisi 75,0 kg. En päässyt tuohon tavoitteeseen, mikä ei ole ihme, sillä en varsinaisesti tehnyt mitään sen eteen. Olen taas syönyt lihasrelaksantteja, ja ne kyllä lisäävät turvotusta. En ole käynyt läheskään joka päivä puntarilla, kun ei ole huvittanut. Ilman herkkuja olen ollut ja pari salaattilounastakin viikkoon mahtui. Muuten normaalia kotiruokaa (ja liikaa leipää).

Tänä aamuna vaaka näytti kuitenkin 76,7 kg, mikä tarkoittaa, että jo 6,2 kg on tiputettu! Matkaa on vielä (eikun enää!) 10 kg. Minulla on helmitaulu, joka konkretisoi urakan. Siinä on neljässä tangossa 20 helmeä eli yhteensä 80 helmeä: yksi helmi m erkkaa 100 g pudotusta. Kun alussa oli 16 kg tiputettavaa, niin kummatkin puolet kun käy kerran läpi (a 8 kg), on homma valmis. Tänään pääsin viimeiseen tankoon! Sen kun käy läpi, niin sitten ollaan puolivälissä ja saan kääntää helmitaulun toisin päin! Ensin pidin sitä niin, että näin kuinka paljon olen tiputtanut, mutta sen vauhti oli jotenkin masentavan hidas. Vaikka siis samallahan siinä näkyy sekä tiputetut että jäljellä olevat.

Jonkinlainen tavoite olisi varmasti hyvä laittaa vaikka jouluun saakka (enää reilu 10 viikkoa siihenkin, KÄÄK!) tai vuoden loppuun tai omiin synttäreihin. 75 kg on pakko saada rikki, mutta onnistuisiko jopa 72 kg jos tsemppaisi?

Mitä kuuluu?

Tiistaina rämmin kuopan pohjalla, ja nyt perjantaina on aika katsoa olenko tehnyt sen mitä olen suunnitellut.

Varasin ajan työterveyspsykologille, ja sainkin ajan jo ensi viikon alkuun. Menen sinne avoimin mielin ja itseasiassa toivon, ettei sattuisi niin hyvä päivä kuin tänään. Tänään tuntuu siltä, että paskasta alkuviikosta huolimatta tästä tulikin ihan hyvä viikko. Ehkä otan mukaani tiistaisen tekstin, koska jos nyt kysyttäisiin, niin kaikki on ihan ok. Huomenna luultavasti taas ei... ÄRSYTTÄÄ OLLA NAINEN. Kellään miehellä ei voi vaihdella mieli näin paljon.

Olen laittanut tällä viikolla neljä työhakemusta matkaan. Kaksi uutta sopivaa paikkaa tuli tällä viikolla hakuun, laitoin oitis paperit sisään niihin, ja kahteen jo aiemmin bongattuun. Viime viikolla ei tullut mitään uusia ja olin jo ihan paniikissa. Voi voi mua.

Rekrypalveluihin en ole vielä laittanut CV:tä, mutta teen sen heti alkuviikosta. Viikonlopun ajan koitan olla stressaamatta näistä asioista ollenkaan. En aio odottaa että puhelin soi ja saan kutsun haastatteluun, vaan odotukset on senkin suhteen alhaalla. En aio kertoa kaikille mahdollisille näistä hauista, vain sille yhdelle ystävälle joka on samassa tilanteessa. AINAKIN OLEN TEHNYT ASIALLE JOTAIN. Minulla on hyvä tunne silloin kun tuntuu, että voin vaikuttaa asioihin. En tykkää olla ajopuuna.

Tämän viikon ratsastustunti oli aivan huippu! Valitsin reippaan ja ehkä vähän hankalankin hevosen, mutta me molemmat ylitimme itsemme! Minä pysyin selässä ilman satulaa koko tunnin, ravit ja laukatkin sujui hienosti. Hevonen oli rauhallisempi ja rentoutuneempi kuin koskaan aikaisemmin.

Tänään joogasin Yoogaian tahtiin, ja ai että se teki hyvää! Kävin alkuviikosta hierojalla, ja sen jälkeen on selkä ollut aika kipeä. Ehkä se tästä tasoittuu ajan kanssa. Tänään kävin kävelyllä ja sienimetsässä, ai että se piristi! Sieniä ei ihan kauheasti löytynyt, mutta jotain kuitenkin.

Että ihan hyvää tänne nyt kuuluu :-)

Ajatuksia (paljon)

Fyysisestä tilanteesta

Olen pari viikkoa joutunut syömään lihasrelaksantteja, sillä lapojen väli on aivan jumissa. Liikkuvuus on huono, mutta vika ei ehkä sittenkään ole lihaksissa, vaan rangassa. Kuitenkin, lihasrelaksantit väsyttävät ja saavat kropan keräämään nestettä. Paino on heilahtanut vuorokaudessa kilon - puolitoista ylös. Olen viime viikon maanantain jälkeen vältellyt vaa'alle menoa. Pelännyt millaisia lukemia se näyttää. Tänään uskalsin, ja hyvä että uskalsin. Vaaka tarjosi mieluisan lukeman: 77,3 kg. Se ei ole All time low -lukema, mutta se on paljon vähemmän kuin pelkäsin.

Olen nyt ollut syömättä herkkuja 84 päivää. Kertaakaan ei ole tehnyt tiukkaa. Aion jatkaa.

Vedenjuontiahkeruuteni vaihtelee. Välillä muistan, välillä en. Olen päivät kotona, joten se olisi mitä helpointa hoitaa - juo ja käydä pissalla. Ehkä minun täytyy laittaa joku kannu tai pullo pöydälle, joka muistuttaa. Teetä olen juonut aika paljon, mikä on ihan hyvä sekin, mutta kofeiinin takia se myös kuivattaa. Pitäisi juoda lisäksi sitä vettä.

Liikuntaa olen harrastanut kiitettäviä määriä ja vaihtelevasti. Viime viikolla liikuntakertoja tuli peräti kymmenen: kävelyä, ratsastusta, joogaa, liikkuvuusharjoituksia ja crossfitiä. Liikunta piristää mielialaa tosi paljon!


Henkisen puolen jutut

Kesäkuun yt:n jälkeisen irtisanomisen jälkeen olen ollut päivät kotona. Kesällä se oli kivaa - ei duunia, ei huolia. Muun perheen arjen alettu rullaamaan mieleni on alkanut synkistyä. Mitä jos työtä ei löydykään? Talousuutiset kertovat synkkiä työttymyyslukuja, yt-uutisia ja epävarmuutta.

Olen hakenut kuutta työpaikkaa ja päässyt viidestä haastatteluu, yhdestä ei ole tullut vielä mitään vastausta. Ensimmäisestä pääsin finaaliin kolmen joukkoon, mutta jättivätkin epävarmuuden vuoksi paikan täyttämättä. Toisessa totesin itse ensimmäisessä haastattelussa, että tarjottu palkkataso ja määräaikaisuus yhdessä eivät vielä tässä vaiheessa ole se mitä etsin. Kolmannessa pääsin taas finaaliin, mutta jäin kolmoseksi. Neljännessä tipuin ensimmäisen haastattelukierroksen jälkeen, luultavasti palkkatoive ja kokemus olivat liian isot. Viidennessä olin taas finaalissa, mutta jäin kakkoseksi. Kuudennesta ei siis ole kuulunut mitään, joten luultavasti en ole päässyt haastatteluun.

Olen ollut hyvin pettynyt siihen, että finaalipaikoista huolimatta voitto on jäänyt saamatta. Nyt ei ole mitään aukiolevia hakuja. On kaksi paikkaa, joihin minun pitäisi laittaa hakemus. Mieleni kuitenkin sanoo, että JOS EI HAE, NIIN EI VOI EPÄONNISTUA. En halua uusia pettymyksiä.

Mutta onhan se duuni jostain saatava. Kuvittelin naiivisti, että mulle löytyy tosi helposti joku ihan mielettömän hauska duuni samantien. Pettymys on ollut iso, kun niin ei olekaan käynyt. En osaa iloita siitä, että olen päässyt hyvin haastatteluihin ja päässyt finaaleihin asti. WINNER TAKES IT ALL, työnhaussa ei ole kakkospalkintoja.

Minun täytyy saada mieleni käännettyä siihen moodiin, että JOS EI HAE, NIIN EI AINAKAAN SAA. Unohtaa se mitä on ollut ja miten se on mennyt ja tähdättävä uusiin maaleihin. Olen siitä onneton, että innostun aina valtavasti uudesta kun alan tutkia firmojen taustoja ja jo näen miten olisin siellä duunissa. Pudotus on sitten aina korkealta, kun visiot ei toteudukaan.

Parhaat kontaktit on nyt käytetty ja seuraavaksi olen vierailla vesillä. On alettava lataamaan CV:tä eri palveluihin ja tutkittava mitä muita kanavia olisi olemassa kuin firmojen näihin palveluihin laittamat työapaikkailmoitukset.

En halua kohdata työn kautta tuttuja ihmisiä, sillä he kuitenkin kysyvät, että miten menee, onko jo uusi duuni. EI HELVETTI OLE. Ihan pikkasen korpesi viime viikolla, kun puolet kansasta oli lakossa ja puolet ylpeänä töissä. Oisitte antaneet mun mennä sinne töihin, kun se kerran on niin paskaa! Joka vitun maanantaiaamun aamuruuhka kelpaisi mulle! Lupaan, että en enää koskaan valita siitä, että lomaan on vielä viisi pitkää viikkoa tai loma oli liian lyhyt. Onpahan työpaikka!

Yksi tuttu (ilman työtä hänkin) neuvoi olemaan ihan rauhassa, kun ei ole vielä mitään hätää. Ottaa tämä vuorotteluvapaan kannalta. Mutta en kehtaa sanoa kenellekään, että en ole tänään tehnyt mitään, kun ei ole muuta tekemistä kuin pyykinpesu.

Miksi mun pitää olla näin tuulella käyvä? Välillä olen sky high ja välillä ryömin mudassa. Arvotan itse ihmiset tosi vahvasti sen kautta, että ovatko he töissä vai eivät. Mulle ei ole väliä mitä he tekevät, ei ole paskaduuneja. Yrittäjien lapset arvostaa kyllä työntekoa ja siitä saatuja palkintoja. Epäilen vähän jokaista, joka on maanantaina tai perjantaina flunssassa tai hoitamassa kipeää lasta. Olen vuodessa ehkä kaksi työpäivää pois sairauden takia. Tässä on tietty kääntöpuolena se tilanne mikä oli keväällä, että uuvutan itseni tunnontarkalla työnteolla. Ei sekään ole hyvä. Pitäisi löytää kultainen keskitie - MUTTA ENSIN PITÄISI LÖYTÄÄ SE DUUNI.

Olen tottunut saamaan sen mitä haluan. En ole tottunut jäämään ilman tai häviämään. Vihaan häviämistä, jopa niin paljon, että se estää minua kilpailemasta. Mun itsetunto on samalla tasolla kuin kastemadolla maan päällä. EI KOVIN HYVÄT LÄHTÖKOHDAT TYÖNHAULLE, VAI MITÄ?

Fakta on se, että tuskin kukaan tulee minulle kotiin tarjoamaan työtä. Paikkoja on siis haettava. En tiedä missä kohti on se vaihe, että pitää ottaa mikä tahansa duuni minkä saa (määräaikainen, huono palkka, hankala työmatka).


Eli mitäs nyt sitten?

Tajusin, että fyysinen hyvinvointi, eli se mitä syön ja miten liikun, on asia, joka on TÄYSIN MINUN VALLASSANI. Pystyn vaikuttamaan siihen itse 100 %:sesti. Miksi en siis tekisi niin? Syömispuoli vaatii pientä ryhtiliikettä, jotta saan painon taas putoamaan pitkän tasaisen kauden jälkeen. Liikuntamäärä on hyvällä tasolla. Näillä asioilla on suora vaikutus mielialaan, joten se kannattaa käyttää hyödyksi.

Sain kesällä lähetteen työterveyspsykologille. Minun täytyy soittaa ja tsekata onko se vielä voimassa ja varata aika psykologille. Käydä juttelemassa tuntemuksista ja saada ajatuksia järjestykseen.

VOISINPA OPPIA NÄMÄ ASIAT:

15 Things You Don’t Owe Anyone At All (Though You Think You Do)

1. Sinun ei tarvitse perustella elämäntilannettasi.
2. Sinun ei tarvitse perustella elämäsi prioriteetteja. 
3. Sinun ei tarvitse pyytää anteeksi, jos et ole pahoillasi.
4. Sinun ei tarvitse perustella miksi haluat olla yksin.
5. Sinun ei tarvitse olla samaa mieltä muiden henkilökohtaisista näkemyksistä.
6. Sinun ei tarvitse sanoa aina "kyllä".
7. Sinun ei tarvitse perustella ulkonäköäsi.
8. Sinun ei tarvitse perustella ruokavaliotasi.
9. Sinun ei tarvitse selittää seksielämääsi.
10. Sinun ei tarvitse perustella ura- tai elämänvalintojasi.
11. Sinun ei tarvitse perustella uskonnollista tai poliittista näkemystäsi.
12. Sinun ei tarvitse selittää sinkkuuttasi.
13. Sinun ei tarvitse lähteä deiteille vain koska joku pyytää.
14. Sinun ei tarvitse selittää ajatuksiasi avioliitosta.
15. Sinun ei tarvitse perustella parisuhteesi tilannetta.

Mä laitan ne hakemukset avoimiin paikkoihin, päivitän palveluihin cv:t ja etsin muita mahdollisia kanavia työnhakuun. Siinä sivussa koitan kohottaa mielialaa positiivisempaan suuntaan. Ja olla innostumatta liikaa, jottei pettymykset olisi niin isoja. En myöskään aio kertoa niin monelle mitä paikkoja olen hakenut, jotta minun ei tarvitse kertoa, etten ole niitä saanut. 

Whoooot?! :-o

Siltä varalta, että maanantaina vaaka päättää taas näyttää jotain tympeitä lukuja tulin kertomaan, että tänä aamuna se näytti 77,1 kg, mikä tarkoittaa, että peräti 5,8 kg on lähtenyt painosta! Olen todella iloinen! On kyllä paleltanutkin pari päivää taas ihan kamalasti. Päättelin, että tämän viikon liikunnat ovat vauhdittaneet aineenvaihduntaa, mikä on edesauttanut painonlaskua (maanantaista -1,6 kg).

No mut hei - kelpaa mulle :-D

Humpsahdus

Melkein joka kerta kun käyn täällä kitisemässä jumista tapahtuu painon humpsahdus. Tänä aamun vaaka näytti ekaa kertaa alle 78 kg ja hyvin näyttikin: 77,4 kg! Totaalipudotus on siis 5,5 kg, jee! Ja hei, herkuttomia päiviä on kertynyt jo 65! "Sokeriton syyskuu" on taas tavoitteena monilla. Mä en kyttää kaikkia sokereita, vaan jatkan herkuttomalla. Se on helppo toteuttaa, ei tarvitse vahdata tuoteseloteita jne. 65 päivää tarkoittaa, että projekti on kestänyt pari kuukautta. Kuvittelin, että paino tippuisi nopeammin, varsinkin kun alku oli niin lupaava, mutta nyt uskon, että nämä pudotetut kilot on helpompi pitää pois - jatkaa vain samaa mitä tähänkin asti! Ei mitään kikkaviitosia, ei näläntunnetta eikä omia eväitä joka paikkaan. TÄMÄ SOPII MULLE.

Kävin eilen crossfitissä, vaikka yhtään ei olisi huvittanut, kaveri ei lähtenyt ja olisin keksinyt 10 muuta syytä miksi en voi. On se kumma, että siivoaminen kiinnostaa kyllä sitten kun pitäisi liikkua, ja olisin valmis lähtemään vaikka kauppaan kunhan ei tarvitsisi siivota :-o Hyvä oli että kävin, oli hyvtä treeni, tuli hiki ja lihakset kipeiksi. Sinnikkäästi tein kaikki toistot vaikka muut olivat nopeampia. Tekniikkatreeniä painonnostoon tarvitsen kipeästi lisää. Painot saavat pysyä vielä pieninä, kunnes oikeat liikeradat on opittu, tai muuten poksahtaa selkä.

Sellasta tavallista vaan.

Mitä kuuluu?

Mulla jumittaa tai jos ei jumita, niin ei ainakaan maanantaille satu pienimmät luvut. Eipä sillä, ei tällaisella tavallisella syömisellä voi odotaakaan kuin muutaman sadan gramman pudotuksia per viikko. Pysyvää, kyllä, mutta toisaalta haluaisin jo enemmän!

Siivosin tänään vaatekaapin. Sovitin jokaisen vaatteen, jonka en tiennyt varmasti sopivan päälle. Jätin kaappiin ne, jotka sopivat nyt ja laitoin pois ne, joihin mahdun paremmin viiden kilon päästä. Hemmettiäkö niitä siellä kaapissa joka päivä plärää. Kesävaatteiden kanssa laitoin pois ne, joiden epäilen sopivan vasta 10 kilon päästä.

Uudet enkat!

Vaaka näytti tänään tasan 78,0 kg, mikä tarkoittaa, että paino on tippunut nyt -4,8 kg! Ihmettelen missä välissä, sillä minulla on ollut aikamoinen hoppu työnhaun kanssa. Olen väsännyt hakemuksia - kyllä siihen saa aina pari tuntia kulumaan, kun tutustuu uuteen firmaan ja muokkaa valmiinkin cv:n ja hakemuksen kohdilleen. Olen käynyt myös haastatteluissa, mikä on huippuhyvä juttu! Lisäksi olen kerännyt puolukoita, nyt jo 40 litraa. Tämä kaikki tarkoittaa sitä, että en ole sen kummemmin ehtinyt pohtia syömisiä, niissä on kyllä kiristettävää, olen lipsunut pois salaattilinjalta. Vedenjuonti on taas ihan retuperällä. Mutta ehkä jo huomenna nämä onnistuvat paremmin :-)

Herkuttomia päiviä on nyt takana jo 60:

***** ***** ***** ***** ***** ***** ***** ***** ***** ***** ***** ***** 

50 päivää ilman herkkuja -4,4 kg

P.S. Polven limapussin tulehdus ei ole millänsäkään, vaikka olen ratsastanut ja kyykännyt tällä viikolla!

Vedenjuonnin vaikeus

Mikä ihme siinä on olevinaan niin vaikeata muistaa juoda VETTÄ?! Syödä kyllä muistan joka päivä, mutta jotenkin se vesi on niin hemmetin vaikea muistaa.

Vaaka näytti pientä plussaa viime viikkoon, mutta kuitenkin se -4,0 kg on lähtenyt. Vauhti ei huimaa päätä, voisi vähän kiristää. Viime viikolla ruokailuissa ei ollut salaatteja niin paljon mukana kuin aiemmin, vaan enempi sellaista tavallista kotiruokaa. Nyt alkoi kuitenkin arki (mulle uudenlainen arki), joten latasin viikonlopun tähteistä ison satsin salaattia jauhelihalla ja nachoilla ja lappasin menemään.

Au mun reidet :-X

Kylläpä tuntuu toissapäivän kyykistelytreenit edelleen reisissä :-o En kyennyt tänään kykkimään mustikkamättäillä, mutta eipä hätää, kävin keräämässä vadelmia. Mun äiti hukkuu marjoihin :-D En vaan malta jättää niitä metsään pilaantumaan. Jos jäisin kotiin, kökkisin koneella samat tunnit, ja tuntuisi että elämä valuu hukkaan. Ulkona saa raitista ilmaa ja aurinkoa! Tänään tuntui viileältä, kun tuuli kävi pohjoisesta, oli jo sellaista syksyn tuntua ilmassa. En vielä haluaisi päästää kesää lähtemään, vastahan se viikko sitten alkoi!

Muutenpa ei mitään kummaa. Aamulla söin puuron mustikoilla (olisitko arvannut?), päivällä kanttarellikeittoa ja ruisleivän juustolla ja illalla kana-mozzarellasalaatin ja pari lasia rose-viiniä. Iltapalaksi lasillinen valkoviiniä. Hik.

Au mun beba!

Eilisen kyykkytreenin jälkeen tämänpäiväinen ratsastus ilman jalustimia teki höpöä :-o Beba ja reidet on tulessa! Eilen sentään ymmärsin vähän venytellä koipia. Aamulla olin mustikkamättäitä koluamassa, ja sepä ei käynytkään palauttavasta treenistä, vaan jalat muuttuivat entistä pökkelömmäksi. Ehkä pitäisi vähän mobbailla nyt illan tullen.

Huh huh huh!

Huh 1: Poimin tänään 7 kg vadelmia. Niitä ihan tavallisia villivadelmia metsästä. Meillä pursuaa lähisuvun pakastimetkin marjoja! Vadelmia on tullut 15 kg ja mustikkaa yli 30 kg. Olen niin fiiliksissä!

Huh 2: Hellejakso sattui ihanasti tähän elokuulle. Olen hikoillut marjametsässä monta päivää, enkä ole kerennyt syödäkään kunnolla. Vettä kuluu!

Huh 3: Hemmetti mikä crossfit-treeni! Kunto on aivan helkkararin olematon :-D On vain yksi tie, ylöspäin! Parin viikon ja kuukauden päästä kulkee jo ihan eri tavalla.

Seuraan Hidasta elämää Instagramissa (@hidasta), ja siellä oli tänään oiva mietelause:

Älä liiku siksi, että vihaat kroppaasi, vaan siksi, että rakastat itseäsi.

Tuon kun sisäistäisi joku päivä oikeasti.

Jee, jee, jee!

Jee 1: Vaaka näytti tänään All Time Low -lukua 78,6 kg, mikä tarkoittaa 4,3 kg pudotusta. Hyvä minä!

Jee 2: Poimin tänään ison ämpärillisen mustikoita ja vähän pienemmän ämpärillisen vadelmia. Ihania vitamiineja talven varalle, ja hei, ilmaista ruokaa.

Jee 3: Olin tänään tallilla auttelemassa ja omalla ratsastustunnilla lähes viisi tuntia. Ai että siellä on kivaa näillä keleillä! Talven viimoissa ei sitten niinkään kiinnosta, joten otan tästä ilon irti nyt :-)

Kypsyttääkö hidas tahti?

Mietin painonpudotukseni hidasta vauhtia. Kypsyttääkö? Siinä mielessä kypsyttää, että olisi mahtava vetää koko 16 kg pois vaikka puolessa vuodessa. Näen jo nyt reilun kuukauden jälkeen, että se ei tule onnistumaan valitsemillani metodeilla.

Miksen sitten vaihda metodeja ja ryhdy Superdieetille? NO KOSKA:
1) Superdieetti ei toiminut mulla sen paremmin. Kuudessa viikossa lähti hikinen 3,5 kg ja ruokavalio oli suoraan sanoen ankea. Olin jatkuvasti ärtynyt ja kolmen tunnin välein syöminen ällötti. Meni toinen kuusi viikkoa, ja samat kilot olivat tulleet takaisin, ja oikein kavereiden kanssa. Superdieetissä ei sinänsä ole mitään vikaa, joillain ihmisillä se toimii, mulla ei, joten ei kiitos enää.
2) Ruokailutottumukseni ovat nyt sellaiset, joita voin helposti noudattaa loppuelämäni ajan, jos (kun) tarvis. Varmasti tulee taas aika, kun syön herkkuja, mutta joku kohtuus siihen touhuun on löydyttävä ennen kuin voin sen taas aloittaa.

Olin pari vuotta sitten kolme kuukautta syömättä herkkuja. Muistan edelleen sen ensimmäisen muffinssin tuon "kuurin" jälkeen - välittömästi kroppa huusi lisää sokeria ja rasvaa. Ja tottakai olin sen ansainnut, olinhan ollut siivosti kolme kuukautta. Ja siitähän se sitten lähti taas ja sen vuoksi olen EDELLEEN tässä tilanteessa.

Tällä kertaa meinaan ihan oikeasti tiputtaa nämä kilot VIIMEISTÄ KERTAA. Opettelen sellaiset ruokailutottumukset, joiden avulla pysyn saavuttamassani painossa sitten kun sinne pääsen. Valitettavasti se tarkoittaa, että herkkuja ei voi mättää joka päivä, syystä kuin syystä, tunteeseen kuin tunteeseen. On oikeasti ollut ihan helppo olla ilman herkkuja. Ainoastaan äidilleni kivahdin, kun hän neljättä kertaa päivitteli että enkö nyt ihan oikeasti aio ottaa tuoretta mustikkapiirakkaa.

Erilaisten pikadieettien huono puoli on se, että yleensä paino tulee takaisin kun palataan vanhoihin ruokailutottumuksiin. Uskon kuitenkin, että esim. pussisapuskat voivat hyvinkin toimia painonpudotuksen tukena, kunhan ei vedä pelkästään niitä. Mutta jojo-laihduttaminen on huonoksi kropalle.

Eli ei kypsytä :-)

Mustikkaa! Vadelmaa! Puolukkaa!

Kävin tänään poimassa tuosta pihasta yli 7 kg eli melkein kaksi täyttä ämpärillistä mustikoita. Olen todennut ennenkin, että niitä on ihan tajuttoman paljon tänä kesänä! Olen poiminut jo yli 20 kg ja tosiaan vielä tuossa pihassa niitä piisaa :-o

Vadelmat kypsyvät myös vauhdilla, joten välillä täytyy keskittyä niihin. Pitää saada ne pois alta ennen kuin puolukat kypsyy... HUH! Sitten jäädäänkin odottelemaan suppilovahveroita ja rouskuja, ja toivotaan että omenoitakin saataisiin.

Eilen olin tyttöjen kanssa hippaamassa, mutta siitä huolimatta - tai ehkä juuri siksi - vaaka näytti All Time Low -lukemaa 78,6 kg, mikä tarkoittaa 4,3 kg:n tiputusta! Toivotaan, että huomiseen viikkopunnitukseen vaaka näyttää yhtä hyvää lukemaa. Viime viikon plussa harmitti muutaman päivän ihan tosissaan, mutta siitäpä sain sisua tarkkailla syömisiä tarkemmin.

Ensi viikolle on buukattu kaksi ratsastustuntia, ja myös crossfitiin koitan muutaman kerran päästä, jotta saan kropan kunnolla kipeäksi ja sitten pääsen asiaan. Parin viikon jälkeen ei tule enää NIIIIIN kipeäksi joka paikka, vaan pelkästään täsmästi treenattu kohta. Ekan kerran vatsalihaksetkin olivat hellänä, käytettiinhän niitä sentään alkulämmöissä :-D (no toki muutenkin, mutta huomattavan heikko oli core tuki tauon jälkeen).

Loppuun tunnustus: söin eilen sipsejä. Sillä ne kuuluivat ruoka-annokseen ikään kuin perunoina :-o Erikoinen ruoka-annos, en tajunnut että perunasipsit olisivat ihan tavallisia sipsejä, kuvittelin että ne olisi jotain home made (restaurant made, you know) juttuja, mutta ei. Alhaista. Joo, olisin voinut jättää syömättä, mutta oli nälkä kun aamupalasta oli jo kuusi tuntia ja seuraavan ruoan tiesin saavani about viiden tunnin kuluttua. Ei edes harmittanut, hah. Se on 41 herkutonta päivää takana.

Taas lenkillä

Ei oo totta! Toisena päivänä peräkkäin kävelylenkillä! Ja vedin hyvällä sykkeellä sen 50 min :-) Hyvä minä! Polvi ei ole oireillut koko viikkoon (crossfit, ratsastus, kävely), mikä tietää hyvää.

Kävin poimimassa aamulla vadelmia, oi miten paljon niitäkin on tänä vuonna! Eivät ole koolla pilattuja (paitsi sellaisissa keski-ikäisissä varsissa), eivätkä kovin makeita, mutta ihania silti.

Viimeinkin eka nelonen rikki!

Olen pari viikkoa odottanut ja toivonut, että saisin ensimmäisen neljä kiloa pudotusta rikki. Ja nyt se tuli! Vaaka näytti 78,8 kg eli pudotusta on 4,1 kg. Matkaa jäljellä 11,8 kg, kun tavoitteena on 67 kg.

Neljän kilon pudotus tarkoittaa, että pyöreästi 16 kg:sta on ensimmäinen neljännes tiputettu. Tuntuu hyvältä! Eikä yhtään työläältä. Aikaa tähän on kulunut vähän reilu kuukausi. Ei hassumpi tahti kuitenkaan, vaikka välillä oli jumitusta. Onneksi en antanut periksi silloin!

Silleenhän tää on sujunut helposti, että ei ole mitään kiellettyä, mutta ei tee myöskään mieli rätvätä kun edistymistä kuitenkin tapahtuu. Ei ole pakko mättää hulluna rahkaa naamaan, vaan ihan perusruoalla pärjää. Juju on siinä, että syö sopivan määrän. Ja paljon kasviksia. Välillä se kyllästyttää, mutta sellaista se vaan on, aina ei ole kivaa. Herkkuja en ole syönyt 38 päivään, ja uskon, että jo yksin se on saanut painoa laskemaan, ehkä jopa enemmän kuin se että syö vähemmän kuin kuluttaa. Ravinnon koostumus on tasapainoisempi, kun herkuista ei tule sokeria, rasvaa ja suolaa ylenmäärin.

Eli näin aion jatkaa. Voisin miettiä seuraavaksi tavoitteeksi vaikka 75 kg:n saavuttaminen syyskuun loppuun mennessä, sen pitäisi onnistua "tasaisen vauhdin taulukolla". Toki tiedän, että aluksi lähti helposti pari kiloa, mutta syyskuun loppuun on melkein tuplamäärä aikaakin käytettävissä.

Odotan kovasti, että palstoilla ja blogeissa ihmisillä alkaisi kesäkilojen karistus, sillä nyt on ollut kovin hiljaista eikä uutta luettavaa tule kuin fitness-mimmeiltä, jotka eivät vuodenajoista välitä vaan puurtavat vaan kovaa koko ajan. Kaipaisin enemmän vertaistarinoita, tavallisia laihduttajia tavallisine pohdintoineen.

Kävin muuten eilen ratsastamassa, ja laitoin pitkästä aikaa sykemittarin. Se näytti tunnin kalorikulutukseksi 310 kcal, tosin ei ollut mikään kovin rankka tunti, vaikka hiki tulikin - pitkästä aikaa paistoi kunnolla aurinko :-)

Auts, auts, auts...

Toivoinko eilen DOMSeja? No nyt niitä on :-D Siitähän vähästä räpiköinnistä etureidet huutaa. Ei vielä ihan kivikovina, mutta eiköhän se riemu huomenna repeä. Eilen olin vielä sitä mieltä, että tänään uudestaan, mutta nyt tuntuu, ettei kannata. Antaa jalkaparkojen levätä ensin. Parin viikon päästä sitten helpottaa.

Hyvä treeni, parempi mieli

Se on kyllä saletisti niin, että treeni pelastaa surkeammankin päivän! Maailma näyttää taas paljon valoisammalta paikalta :-) Oikein odottelen että saako tämän päivän kevyesti otettu totuttelutreeni huomiseksi minkäänlaisia  DOMSeja aikaiseksi.

On vain yksi kysymys: miksi mä en tee tätä useammin?

Ja nyt kun olen päässyt liikunnan syrjään kiinni, en aio murehtia sitä, mitä vaaka päivittäin näyttää. Tiedän, että liikunta aiheuttaa nesteen kertymistä lihaksiin, joten ihan turha murehtia päivän välein painosta. Aion silti varmasti punnita itseni joka aamu. Tällä kertaa ei aio myöskään mennä siihen halpaan, että hei nythän mä voin syödä vähän enemmän kun kerta liikuin tänään. Sykemittari näytti kulutukseksi 530 kcal, mikä on kiva lisämiinus :-)

Raaaaaah.

Vaaka näytti 800 g enemmän kuin viime maanantaina, 79,9 kg eli pudotus on tippunut tasan 3,0 kg:oon. Turhaan haaveilin 4 kg rikkomisesta :-/ Miten tää onkin nyt niin hankalaa?

Kävin hakemassa Tampereelta huonoja uutisia. Jos edelleen söisin suklaata, niin nyt sitä menisi. Patukka, pari, ehkä levykin :-(

Sanotaan, että ei kahta ilman kolmatta (ja kumpikaan näistä ei ole painonpudotukseen liittyvä asia, vaan ihan oikea huono uutinen). Todella toivon, että huominen haastattelu ei täydennä tuota sarjaa olemalla kolmas.

En tiedä kumpi jännittää enemmän, eka cf-treeni tauon jälkeen vai työhaastettalu. Henkistä valmistautumista tarvitaan molempiin :-E

IIK ja JEE

Ilmoittauduin juuri uudelle Crossfit-boksille. Ekat treenit ois huomenna. IIK miten jännää ja JEE miten hauskaa luvassa!



Olen siis treenannut crossfitiä kolme vuotta, mutta nyt on ollut taukoa puoli vuotta. Voimatasot... voima? Taatusti lähdetään nollasta, mutta sieltä pääsee nopeasti ylös!

Pitkä lenkki

Kävin tänään porukalla talsimassa Nuuksiossa Korpinkierroksen. Keli oli mahtava! Tänä kesänä keli on hyvä, kun ei sada :-D Kyllä siellä aurinkokin paistoi. Tuli oikein kunnon hiki. Matkaa kertyi 10,5 km, aikaa ilman taukoja meni 3 h ja kaloreita tuo kieppi kulutti peräti 1630 kcal. Laitoin pitkästä aikaa sykemittarin käyntiin. Ylämäet puuskutti, mutta ei alamäetkään helppoja ole vauhdikkaan koiran kanssa - nousua ja laskua tuli lähes 900 m. Varpaat on muussina, en muistanut että vaelluskenkiin kannattaa laittaa paksummat sukat kuin juoksusukat.

Lenkin päälle kävin vielä kotona keräämässä mustikoita, reilu 5 litraa kertyi 1,5 tunnissa. Olen kerännyt mustikoita nyt pitkälti toistakymmentä kiloa, ja aion kerätä vielä niin pitkään kuin ovat siinä kunnossa että kestävät kasassa. Kanttarelleja olen myös löytänyt vähän joka päivä, huomenna teen niistä soosin :-)

Parin viime päivän ruokailut ovat olleet aika surkeita. Salaattia ei huvita puputtaa ja sitten olen ottanut reissumiestä tai jättänyt kokonaan syömättä :-/ Esimerkiksi tänään näin:

Aamulla kaurapuuro, mustikoita, maitoa.
Päivällä kaksi kauraleipää, oivariinia, kinkkua, juustoa, salaattia, makkara, tomaattia.
Illalla pussi naposteluporkkanoita ja dippiä.

Kova hinku olisi saada paino maanantain viikkopunnituksessa näyttämään 4 kg tiputusta, mutta saapa nähdä. Tänäänkin vielä 79,8 kg kun tuo 4 kg tavoite on 78,9 kg.

Kop kop

- Kop kop!
- Kuka siellä?
- Sun jokakesäinen nielutulehdus.
- Painu v*****n.

Ei oo oikeesti mahdollista! Ainakin seitsemän vuoden ajan mulla on tullut nielutulehdus juuri tässä heinäkuun lopussa, ns. viimeisellä lomaviikolla. Niinku miks ja mistä?! Kellään muulla ei ole tällaista, koskaan, mutta mullapa onkin. JJJJJJJJEP. Joka - v*tun - kesä. Ihan sama näköjään mikä keli, satoi tai paistoi, tää tulee aina. GGGGGREAT.

Reissusta palattu

Herkuttomia päiviä on jo 32! On ollut aivan uskomattoman helppoa - sen kuin jättää herkut ottamatta :-o Kävin kyllä taas katsomassa mitä hyvää jälkiruokapöytää oli katettu, mutta jo ulkonäöstä pystyi päättelemään, että kaikki masituu samalle ei-millekään, teollisen tyhjälle. Oikeat herkut on tehty käsin.

Ruokailut reissussa sujuivat hyvin, mutta olisi kyllä voinut syödä enemmän salaattipainotteisestikin. Kävelyä tuli onneksi harrastettua. Vettä tuli juotua taas liian vähän (ne vessojen vähyydet...), mutta sen saa nopeasti korjattua kotona kuntoon. Borta bra, men hemma bäst <3

Sentään pikkumiinus

Viime viikon saldo vaivaiset -200 g, mutta on sentään miinusta, kun epäusko meinasi iskeä eilen illalla. Harmittaa, ettei -4 kg mennyt vielä rikki, vaan saldo on -3,8 kg. Ehkä ensi viikolla sitten!

Tänään on ollut kummallinen päivä, sillä kävin KAHDEN TUNNIN kävelyllä sienimetsässä. Kantarelleja löytyi vain kourallinen, mutta kävely piristi kovasti. Pitäisi käydä useammin? Eksyinkin kerran, mutta Sports Trackerin avulla löysin takaisin ketunlenkin alkuun. No tulipa ainakin käveltyä. Ahmimishäiriöni kohdistui mustikoihin, oi miten isoja ja hyviä ne ovatkaan tänä vuonna! Menkää ihmiset metsään ja poimikaa pois, takuulla luomua, lähiruokaa ja super foodia!

Päivän ruoat:

Aamulla kaurapuuro, oivariinia ja maitoa (aina rasvaton).

Myöhäinen lounas Chico'sissa: salaatti pulled turkeyllä, ananassalsalla ja kastikkeena majoneesi, josta söin ehkä ruokalusikallisen. Huomasin, että maistuu ilmankin.

Illalla kokonainen reissumies, oivariinia, keittokinkkua (aina ohutta), juustoa (aina 17%), tomaattia. Kuohuviiniä :-)

Kaverin kanssa oli puhe, että mitä jos palattaisiin crossfitin ihmeelliseen maailmaan, niin tulisi treenattua. VAHVA MIKSIPÄ EI tälle tässä kohti. Treeniä tarvii, ottaisi rennosti eikä suorittamisen kannalta muutaman kerran viikossa, ei PR:t tähtäimessä vaan päivän fiiliksen mukaan. Kevyemmillä kaloreilla ei paljon lihasmassa kehity, mutta päälle se tekisi hyvää. 

Onks pakko jos ei huvita?

No on pakko. Tuntuu, että koko viikonloppu on ollut yhtä hiilaritankkausta makaronilaatikoineen - ei huvita kirjata sapuskojakaan tänne. Eilen join muutaman lasin viiniä hyvän talkoopäivän päätteeksi. Tänään kävin sentään ratsastamassa maastossa 2 h, kai se edes jotain kulutti. Kävin metsässä heilumassa vesurin kanssakin. Kanttarellejahan sieltä löytyi :-)

Mobbailin alakroppaa ja yläselkää varmaan tunnin verran kun katsoin CrossFit Gameseja. Tekipä hyvää tuollainen pidempi sessio. Tsekkasin Youtubesta muutaman liikkeen yläselälle, että saisin jumit helpottamaan ja ryhtiä ylös. Intoa harjoitteluun antoi iskiashermo, joka kipuili viime yönä ja herätti välillä. Luultavasti lonkankoukistajat ovat jumissa, sillä se useimmiten on minulla syynä alaselän kipuiluun.

Näin muuten yöllä unta herkkujen syömisestä :-o Jotain marenkihommaa vedin, vaikken edes pidä marengista. Muistan ajatelleeni, että koska tää on vaan unta, voin ihan hyvin syödä herkkuja :-D Ei ole kyllä tehnyt yhtään tiukkaa, jotain 26 päivää taitaa olla kasassa jo.

No niin, vaikka kirjoitusta aloittaessa ärsytti, niin nyt on jo parempi mieli. Zen.... Ei muuta kuin salaattia päivälliseksi, niin tämäkin päivä on saatu pelastettua.

Perusperjantai

Vaaka näytti aamulla huikeat 81,6 kg ja ihan pelästyin! Toivon todella, että kyse on lentomatkojen tuomasta turvotuksesta eikä uusista rasvamuodostumista :-o

Aamulla kaurapuuroa, mustikoita takapihalta <3 ja maitoa.
Päivällä kaksi siivua reissumiestä = yksi kokonainen, oivariinia, kinkkua ja juustoa.
Illalla yksi peruna ja muutama lihapulla, maitoa.
Iltapalaksi karjalanpiirakka ja kaksi siivua reissumiestä, kinkkua, juustoa, oivariinia ja tomaatti.

Ei nyt mitkään kovin esimerkilliset ruokailut tänään. Kökin muutaman tunnin mustikkametsässä ja saalista sain noin 9 litraa :-)

Ke ja to sapuskat

Keskiviikko

Aamulla kaksi ruisleipää, margariinia, kalkkunaleikettä, juustoa, kurkkua, kaksi kananmunaa pl. valkuaiset, hedelmiä, omenamehua ja teetä.
Päivällä vihanneksia, kolme lihapullaa, kaksi palaa leipää + margariinia, iso olut.
Välipalaksi appelsiinituoremehua.
Illalla kylmiä alkusalaatteja, pari siivua riistapaistia, pieni pala juustoa ja keksi, iso olut.

Torstai

Aamupala (kello 04.00, sika-aikainen herätys sika-aikaisen lennon takia) kaksi ruisleipää, kalkkunaleikettä, juustosiivut, kurkkua, omenamehua ja teetä.
Päivällä kanahampurilainen + ranskalaiset.
Illalla kaksi siivua reissumiestä, oivariiniä, kinkkua, juustoa, tomaattia.

Olen taas tosi tyytyväinen reissun syömisiin. Herkkuja en tietenkään syönyt yhtään (nyt jo 25 päivää ilman, jee!) ja ruokamäärätkin pysyivät varsin kohtuullisina ja hyvin vihannespainotteisina. Olo oli hyvä, ei ollut kuumasta kelistä huolimatta turpea ja tukala olo ja vatsamakkara ei tursu housunkauluksen yli. Vettä olisi pitänyt juoda vielä enemmän, mutta liikkeellä ollessa vessan löytäminen ei ole aina niin helppoa, että voisi poiketa puolen tunnin välein. Tiistai ja keskiviikko kului koko ajan jaloillaan, eli vähän normaalia kotipäivää isompi kulutuskin oli.

Ma ja ti ruoat

Maanantai

Aamulla kaurapuuro oivariinilla. 

Päivällä salaattia, kurkkua, paprikaa ja kanaohutfileleike ja kanttarellikasyiketta.

Illalla salaattia, paprikaa, kaksi palaa realia oivariinilla ja savustettua siikaa. 

Iltapalalla kinkkuaämpylä, kuohuviiniä ja kaksi olutta. 

Tiistai

Aamulla kaksi ruisleipää, kalkkunaa ja kaksi kanamunaa, ananasta ja banaani, luonnonjogurttia marjoilla, mehua. 

Päivällä salaatteja ja pannupizzaa. 

Illalla salaatteja, naudanpihviä, kalsi pientä palaa juustoa ja kaksi keksiä plus olut. 

Kolme viikkoa takana...

... ja ties kuinka monta vielä edessä. Vaaka näytti 79,3 kg eli pudotusta viikossa 700 g ja kokonaisuutena 3,6 kg. Olen tyytyväinen! Ensimmäinen neljännes urakasta (kiloissa, ei ajassa) on toivottavasti hoidettu tämän viikon aikana. Tavoitteena siis, että ensi maanantaina olisi pudotettuja kiloja neljä. Pysyn edelleen kannassani, että ehdoton herkuttomuus on avain painonpudotukseeni.

Olen taas lähdössä reissuun. Katsoin etukäteen kohteen ravintolatarjontaa, ja ihan ok:lta näyttää, jos vaan saan houkuteltua matkaseuran samaan ravintolaan. Tulee toki paljon kävelyäkin, joten kulutuskin on aavistuksen suurempi kuin kotona vötkyillessä.

Eilen alkoi tulla mieleen, että mitä jos lähtisi lenkille. Pitää tuumia asiaa reissun yli :-D Viimeksi kuukausi sitten kävin neljästi juoksulenkillä, ja polven rasitusvamma otti siitä itseensä. Ei tunnu juostessa, mutta sen jälkeen turpoaa ja kuumottelee. Ratsastamassa olen käyny kerran viikossa, mutta ei se oikein kuntoa kohota.

Hyvä minä!

Kannatti jättää eilen herkut syömättä, vaikka tarjolla oli sitä ihanaa mustikkapiirakkaa ja sipsejä dippeineen. Vaaka armahti ja näytti viikon jumin jälkeen kunnon pudotusta, 79,2 kg eli kokonaispudotus on nyt 3,7 kg. Kyllä taas maistui aamupuuro kun suupielet oli ylöspäin :-)

Tottahan se on, että ei näitä kiloja ole hetkessä kerätty, niin ei ne hetkessä katoakaan. Upea tahti olisi kilo viikossa, realistisempi on puoli kiloa viikossa.

Huomasin yksi päivä, että minua vaivanneet ihottumaläntit ovat kadonneet. Ne ilmestyivät aina kun oli stressiä, eli ehkäpä stressi on nyt helpottanut - ja kyllähän se siltä tuntuukin. Ei työtä, ei murheita :-) Hyvä kesäloma.

Aamulla siis kaurapuuroa, tuoreita mustikoita ja maitoa.
Päivällä kaksi uutta perunaa, kanan ohutleikefile ja kanttarellikastiketta (jep, eilisen jämiä).
Illalla salaattia, kurkkua, paprikaa, vuohenjuustoa, grillattua halloumia ja makkara.
Iltapalaksi banaani.

Ai ai ja voi voi

Kävis poimimassa viitisen litraa mustikoita. Niillä pelastetaan 22 aamua ja yksi iltapäivä - tein samantien mustikkapiirakan. Nythän on niin, että en halua sitä syödä, koska herkkulakko, mutta täytyy sanoa, että ihan tajuttoman ihanalle se tuoksuu! Voi aaah.... koitan nautiskella pelkästä tuoksusta ja vastustaa kiusauksen. Saatoin maistaa vahingossa 0:-) ihan vähän taikinaa kun vaistomaisesti nuolaisin sen kädeselästä pois. Oi miten makealta se maistui!

Aamulla vaaka näytti 80,1 kg, mihin en ole alkuunkaan tyytyväinen. Pliis, edes yksi sata grammaa miinusta maanantaille, kiitos.

Aamulla sämpylä, oivariinia ja metwurstia, maitoa.
Päivällä kaksi pientä uutta perunaa, kanan fileohutleike ja kanttarellikastiketta, maitoa.
Illalla 1%-viili ja banaani.

Kyllä minä taas niin mieleni pahoitin

Kuljin Turun Sokoksella a.k.a. Wiklundilla ja vastaani tuli itsekseen puhuva mies. Hän höpötti jotain mistä en saanut selvää, ja minun kohdallani tokaisi "Hyi helvetti mikä ämmä". Naurahdin epäuskoisesti, koska en jotenkin osannut odottaa tuollaista - yleensä tuollaiset höpöttelijät ovat omissa ajatuksissaan ja harmittomia ympäristölle. Vielä hän huusi mulle perään, että "Niin just, nenäkin on kuin persereikä". Ja minua harmitti :-( Niin paljon jäi vaivaamaan, että olen miettinyt tätä nyt useamman päivän ja rupesin tätä tekstiä kirjoittamaan.

Nenä on ehdottomasti huonoin puoli kasvoissani (vai sittenkin mielestäni liian roikkuvat luomet?), enkä kestä mitään siihen liittyvää kritiikkiä. Ihan tavallinen nenä se on, mutta mielestäni se on liian leveä, ja varsinkin hymyillessä se leviää entisestään. Niin hassua kuin se onkin, tuo kommentti satutti ihan todella ja jäi vaivaamaan mieltä.

Olin juuri käynyt sovittamassa useammassa kaupassa vaatteita, mutta ne eivät istuneet päälle tai jouduin sovittamaan kokoa 42, mikä on valtava, kun haluaa takaisin kokoon 38. Tajusin, että ongelmani eivät ratkea sovituskopissa ostamalla uusia vaatteita, vaan ihan oikeasti on saatava rasvakerrosta ohuemmaksi ja kroppaa pienemmäksi. Niin eikös tuo suorapuheinen ihminen kampannut minut juuri siinä käytävällä sanoillaan. Koska hei, tottahan se on, ylipainoiset ei näytä hyvältä, mutta häveliäisyyssyistä kanssaihmiset jättävät sen sanomatta.

Osui, ja satutti.

Perjantain ruoat

Aamulla kaurapuuroa, tuoreita mansikoita ja maitoa.
Päivällä jauhelihakeittoa, kokonainen reissumies, oivariinia.
Mustikoita ja mansikoita kanttarellimetsässä <3
Illalla salaattia, kurkkua, fetaa, salsaa, kermaviiliä ja maissilastuja.

Iltapalaksi tuore sämpylä, oivariinia ja metwurstia, sillä en voinut vastustaa kiusausta. Söin sämpylän tosi vauhdikkaasti, edes maistamatta, ja heti alkoi tehdä mieli lisää. Taisi oikeasti olla nälkä, mutta olisi sen sentään voinut ajatuksella syödä. En varmasti ota toista.

Hei pliis

Vaaka ystäväin, voisitko pliis näyttää välillä vähän alhaisempia lukuja? Tämä jumivaihe on niin kovin tuttu aiemmilta kerroilta. Se voi kestää jopa NELJÄ VIIKKOA. Tää on se kohta, missä aiemmin olen kyllästynyt kun tulosta ei tule. Mutta nyt ei vaan pidä antaa periksi. Silti: MUR >:-(

Vaaka näytti siis 79,9 kg, saman minkä viime perjantaina. Hyvä juttu on tietty se, että reissupäivistä huolimatta paino ei ole noussut. Kai siitäkin pitää olla tyytyväinen :-)

Matkaeväät ja uudet lenkkarit

Tiistai

Aamulla puuroa, oivariinia ja mehuvichyä (nämä vielä kotona).

Päivällä naudanpaistiaalaatti. 

Välipalaksi kaksi ruisleipää, levitettä, kinkkua ja juustoa. 

Illalla saaristolaiapöytä ja puoli pulloa kuohuviiniä.

Keskiviikko

Aamulla puuroa, marjoja ja maitoa. 

Päivällä lihakeittoa ja salaattia.

Illalla salaattia ja lohta, vesimelonia, kaksi lonkeroa ja olut. 

Torstai

Aamulla kaksi ruisleipää, levitettä, kinkkua, kurkkua ja maitoa, parin tunnin päästä banaani.
Myöhäinen lounas kotona: tutusti salaattia, tomaattia, kurkkua, juustoraastetta, mozzarellaan, salsaa, kermaviiliä ja nachos-lastuja.
Illalla kaksi palaa (eli yksi kokonainen) reissumies, "lohiviettelystä" ja kaksi kananmunaa.

Sanoisinko, että oikein hyvä suoritus, sillä määrissä ja laaduissa pysyin kohtuudessa ja herkkuihin en kajonnut ollenkaan! Tietenkin alkoholijuomissa on turhia kaloreita, mutta aina ei jaksa litkiä Zeroa, ja kuohuviinistähän en kieltäydy koskaan :-) Herkuttomuutta jouduin perustelemaan matkakavereille joka kerta, mutta toisena päivänä jo ymmärsivät hekin jättää kahvipullat ottamatta :-D Vettä join sen minkä pystyin, mutta kaupungilla ei ole vessoja vartin välein, joten tänään pitää laittaa se asia taas kuntoon.

On paljon helpompi olla itsensä kanssa, kun ei tarvitse riidellä siitä, että PITÄISI tehdä niin mutta teenkin näin. Miten helppo olisi nyt kotimatkalla ollut kurvata Heseen hakemaan hampurilainen tai poiketa pizzalle. Tulin kuitenkin kiltisti kotiin ja väsäsin salaatin 0:-) Olo on taatusti parempi ja omatunto puhdas. 

Matka oli shoppailupainotteinen, mutta en ostanut itselleni kuin lenkkarit, Nike Free 4.0 Flyknit -juoksukengät, joita olen kuolannut koko kevään. En tokikaan sen takia, että tarvitsisin juoksukengät tai aikoisin niillä juosta, vaan koska rakastan lenkkareita ja pidän niitä ihan kaikkien vaatteiden kanssa (en ole alkuunkaan korkokenkänainen. Tennarit ei niinkään ole mun juttu, mutta Niken lenkkarit <3 En voi vastustaa. Hinta on tietty kova (143 eur), mutta tiedän että tulen pitämään noita tosi paljon seuraavat pari vuotta. Edelliset, Tallinnasta Robbie Williamsin keikkamatkalta ostetut lenkkarit ovat puhkikuluneet päältä (!), joten jo oli aikakin. Ns. vapaa-ajan kengät eivät ole niin hyvät jalassa kuin oikeat lenkkarit. Mun kaikki lenkkarit on Nikejä, koska ne sopii mun jalkaan parhaiten ja näyttää hyviltä. Tykkään <3

Reissuun!

Aamupuuro napaan ja kotimaanmatkailu alkakoon! Seuraavat kaksi päivää on luvassa ilman vaakaa ja sitä syödään mitä kiinni saadaan. Toivon pystyväni kieltäytymään herkuista reissussakin.

Vaaka näytti tänään 80,0 kg. Menkat on alkamassa ja olo on pöhöinen (vrt. pöhötys). Kaippa tämä tästä!

Maanantain ruokailut

Aamulla kaurapuuroa oivariinisilmällä, rasvatonta maitoa.
Päivällä salaattia, kurkkua, tomaattia, kaksi kananmunaa, kermaviiliä, salsaa ja nachos-lastuja.
Kirsikoita ja yksi kananmuna lisää :-D
Illalla grillipihvi, salaattia, leipää.

Oli erikoista huomata, että koska illallisella vetäisin alkusalaatit ja leipää, niin enpä saanutkaan mahtumaan kuin puolet pääruoan salaatista - pihvi tietenkin piti syödä kokonaan, mutta ähkyhän siitä tuli.

Niin lähellä, mutta silti jäi tavoitteesta

Asetin viikolla tavoitteeksi tämän aamun painoksi 79,9 kg, koska se vilahti vaa'assa perjantaina. Ihan en siihen päässyt, sillä vaaka näytti 80,0 kg, mikä on tosi hyvä sekin :-) Viikossa pudotusta 800 g ja startista eli kahden viikon takaa 2,9 kg. Jospa huomenna sitten taas alle kasikympin?

Eiliset syömiset:
Aamulla puuro, oivariinisilmä, tuoremehu+vichymix.
Päivällä yksi pieni olut.
Illalla salaattia, tomaattia, kurkkua, sipulia, kaksi raakamakkaraa, 1 rkl perunasalaattia (Lidlin jogurttipohjaista maistoin ekaa kertaa, oli hyvää), goudalight -juustoa, kaksi palaa ruisleipää + floraa, kaksi lasillista valkoviiniä.

Ei nyt ihan ravintoympyrän suositusten mukainen, mutta vieraissa on syötävä sitä mitä on tarjolla.

Mullon jano!

Tajusin taas tänä aamuna, että en ole juonut eilen YHTÄÄN vettä. Miten noin tavallisen, helpon, vaivattoman ja TÄRKEÄN asian voi aina uudestaan unohtaa?! Tänään aion korjata virheen ja kitata litratolkulla vettä (eli käytännössä saan reilun litran alas :-D ).

Ensi viikolla on luvassa kolmen päivän reissu. Koitan pitää syömiset kurissa vaikka en aamuisin vaa'alle pääsekään. Tänään vaaka näytti taas 80,2 kg, mikä on ihan hyvä. Huomisen tavoitteena on uusia perjantain 79,9 kg ja saada kahden viikon pudottelun saldoksi 3 kg.

Nyt pyykinpesuun!

Pikaiset tähän väliin

Aamulla viili ja tuoreita mansikoita, reissumies, munavoita ja tomaatti.
Päivällä Fazerin salaatti kanalla ja ananaksella, kastikkeena balsamico ja sitruunavinaigrette, pala ruisleipää.
Illalla salaattia, savukalaa ja uusia perunoita.

Herkuttomuus on pitänyt hyvin ja helposti :-)

Note to self: pyydä kastike erikseen

Eilen aamulla vaaka näytti 79,9 kg, eli paino on tippunut 3 kg! Tuon saman kun saisi maanantaille punnituspäivälle, jolloin merkkaan sivupalkkiin edistymisen. Tänään vaaka nimittäin näytti 80,5 kg, mikä ei nyt ollut ihan toivotun mukaista. No olo tuntuu turvonneelta, joten eiköhän se siitä.

Eiliset syömiset:
Aamulla täysjyväsämpylä, oivariinia, juustoa, tuoremehua+vichyä miksattuna (tällä keinoin tuoremehua -> kaloreita puolet vähemmän - vedelläkin voi blandata, mutta se maistuu ihan hotellin aamupalan laimealta mehulta).
Päivällä Hesen lämminkanasalaatti (salaatti, tomaatti, kurkku, sipuli, fetajuusto, paneroitu kanafile - oliivit, kastikkeen ja sämpylän jätin syömättä.
Päivällä juhlissa lohivoileipä, kinkkuvoileipä ja kaksi karjalanpiirakkaa munavoilla, pari kuppia teetä.
Illalla kanacaesar-salaatti: salaatti, krutongit, parmesan ja kastike. Tässä kohti tuli mieleen, että kastikkeen voisi pyytää erikseen, sillä sitä oli ihan turhan paljon ja se maistui tosi etikkaiselle.

Tämä aamu alkoi viilillä, tuoreilla mansikoilla ja appelsiinimehu+vichyllä. Eilinen päivä oli henkisesti tosi raskas, kävimme siunaamassa iäkkään sukulaisen haudan lepoon ja vollotin surkeana koko päivän. Tästä päivästä on tuleva parempi!

Hups, keskiviikon syömiset

Eilen illalla muistin vasta lähempänä keskiyötä, että sapuskat on kirjaamatta, mutta en viitsinyt enää avata konetta. Siispä:

Aamulla kaurapuuroa, oivariinisilmä ja maitoa.
Päivällä makaronilaatikkoa.
Illalla makaronilaatikkoa.
Iltapalalla kaksi pientä sämpylää, oivariinia, kinkkua ja juustoa.

Eilen ja tänään vaaka näytti saman 80,3 kg. Ihan kiva, mutta huomiselle toivon tiputusta.

Tiistain sapuskat

Aamulla kaurapuuroa, oivariinisilmä ja maitoa.
Päivällä makaronilaatikkoa ja valkosipulileipää.
Kaksi litraa :-X teetä päivän mittaan.
Illalla salaattia, tomaattia, kurkkua, fetaa ja minipala valkosipulileipää.
Ennen nukkumaanmenoa puolikas lasi Pepsi Maxia :-D ja kirsikoita.

Koko päivän on paleltanut - tarkoittanee sitä, että kropassa on energiavajetta. Onko se liian suurta, siis pitäisikö syödä vähän enemmän? Sitä en osaa sanoa.

Ihonhoidosta

Kohta siitä ihonhoidosta, mutta alkuun pitää hehkuttaa, että hyvin rullaa ja vaaka on kaveri :-) Tänään se näytti 80,2 kg mikä tarkoittaa, että pudotusta on tullut jo huimat 2,7 kg - paljon enemmän kuin uskalsin ensimmäiseltä viikolta toivoa! Ajattelin että jos ton tyyliin kuukaudessa saisi pois. Joo mä tiedän, vauhti hiljenee, mutta nyt todellakin nautin tästä menosta :-D

Aloin noin kuukausi sitten käyttää yksinomaan Madaran tuotteita. Ne ovat kasviuutteista tehtyä luonnonkosmetiikkaa, jotan ei  ole testattu eläinkokeilla. Tuoksut on mietoja ja koostumus kevyttä ja helposti imeytyvää. Olen suhtautunut epäilevästi luonnonkosmetiikkaan, mutta kaverin suosituksesta kokeilin ensin puhdistusvaahtoa, kasvovettä ja päivävoidetta. Totesin ne hyviksi, joten ostin myös muutamia muita voiteita ja deodorantin. Mikään muu deodorantti (ei siis antiperspirantti, joka ehkäisee hikoilua ja sisältää alumiinia) ei ole toiminut noin hyvin (olen testannut Erisanin ja apteekista saatavan Vichyn). Tuon alumiinin takia en halua enää käyttää antiperspirantteja.

Tällä kuukauden kokeilujaksolla olen huomannut ihon kunnon parantuneen selvästi. Aiemmin näppyläinen ja rasvainen iho on tasapainottunut ja kirkastunut silminnähden. Toki täytyy ottaa huomioon, että samaan aikaan elämän stressikerroin on helpottanut huomattavasti ja unet parantuneet. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, mutta lopputulos on hyvä :-) Minulla on käytössä puhdistusvaahto, kasvovesi, seerumi, sos-voide, päivävoide, silmänympärysvoide, detox- ja peel -naamiot ja deodorantti. Tuotteet ovat riittoisia ja mielestäni ok hintaisia, ja monesti niitä löytää tarjouksessa eri paikoissa.

Madaralla on nyt -20% alennus kesän must have -tuotteista, tsekkaa http://www.madaracosmetics.fi/fi/tuotteet/summer-musthaves.html Suosittelen lämpimästi testaamaan! Taisin juuri napsutella koriin muutaman tuotteen lisää :-X

Maanantain sapuskat

Aamulla kaurapuuroa, tuoreita mansikoita ja maitoa.

Päivällä salaattia, tomaattia, kurkkua, mansikoita ja kaksi slicea kotipizzan burger-pizzaa.

Leffassa Profeel toffee-juoma ja Cocis Zeroa. 

Illalla ravintolassa jauheliharavioleja, Pepsi Maxia ja smoothie. 

Sen verran kai hiilareita tänään tullut syötyä, että näin puolenyön aikaan vaivaa nälkä. Vettäkään ei ole tullut juotua tarpeeksi, kun on ollut liikkeellä. Huomenna uusi armo. 

Eka viikko hoidettu!

Eikä edes tuntunut hankalalta tai sinnittelyltä!

Vaaka näytti mukavat 80,8 kg, eli ensimmäisen viikon pudotus oli 2,1 kg - WOHOO! Olen tosi tyytyväinen, tuollainen tulos todellakin motivoi jatkamaan. Turvotus on tiessään, vaikka viime viikolle sattui hellejakso.

Herkuttomia päiviä on takana nyt kahdeksan, ja tästä tulee yhdeksäs. Tänäänkin on tosi kiva päivä tulossa, sillä ohjelmassa on kampaaja, Kätyrit-leffa ja treffit kaverin kanssa. Lämmintäkin on vielä luvassa, muttei enää hellettä. Nyt puuroa naamaan ja baanalle!

***** ***
XXOOO OOOOO OOOOO O

Viisi ateriaa päivässä

Laihduttajan tulee syödä viisi ateriaa päivässä. Se pitää verensokerin tasaisena eikä tule liian nälkä.

F*ck it. Ei tarvitse. Mulle on ollut tosi vaikea saada mahtumaan itseeni ruokaa viisi kertaa päivässä (ellei mukaan lasketa sitä, kun syin jotain herkkua). Niinpä päätin luopua siitä, enkä näe miten paljon haitallisempaa on syödä kolme kertaa kuin viisi kertaa päivässä. Olen päässyt ohi siitä vaiheesta, että söisin nälkääni. Koirat syö kaksi kertaa päivässä, eikä niillä ole paino-ongelmia (ellei niille sitten syötetä herkkuja siinä välillä). Eikös luolamiehetkin syöneet silloin kun sattuivat saamaan saalista?

Liikuntaa ei ole miettinyt ollenkaan. Ei ole kertaakaan tullut mieleen lähteä lenkille. Voi johtua siitäkin, että on aika lämpöiset lenkkikelit. Joo, illalla oisi viileämpää, mutta kun ei huvita niin ei huvita. Muutama viikko sitten kävin juoksemassa neljä lenkkiä, mutta aika tympeetä se oli. Tympeyden vielä jaksaisi, mutta polven rasitusvamma alkoi oireilla pahemmin. Pitää saada ensin painoa pois, sitten se voi kestää juoksemista. No, voisihan sitä kävelläkin. Mutta kun ei  h u v i t a .

Ulkoilmaelämää

Lämmintä keliä on odotettu kovasti, ja nyt kun se on täällä, otan siitä kaiken irti. Elän ulkona aamusta iltaan - ja nukuinkin yhden lämpimän yön ulkona! Ihanaa!

Tänään oltiin taas muiden nurkissa, mutta ruokapöydän fajitas-tarjoilusta tuunasin itselleni salaatin ilman tortillaa. Muut nauttivat jäätelöstä jälkiruokana, mutta kiltisti jätin sen väliin. Jospa vaaka huomenna näyttäisi hyvää ensimmäisen viikon pudotusta!

Aamulla kaurapuuroa, tuoreita mansikoita ja maitoa.
Päivällä salaattia, tomaattia, kurkkua, sipulia, parsakaalia ja possufilettä. Ja paljon vettä.
Herneitä ja kirsikoita.
Illalla salaattia, tomaattia, kurkkua, fetaa, kermaviiliä ja salsaa sekä yksi slice Kotipizzan hamburger-pizzasta (jauhelihapizza, jonka päällä on salaattia ja hampurilaiskastiketta). Lasi Pepsi Maxia.

Tankkausta vieraissa

***** ***
XXOOO OOOOO OOOOO O 

Puuh... Eilen oltiin koko päivä menossa, ja niinpä ruoka oli sitä mitä oli tarjolla.

Aamulla kaurapuuroa, mustikoita, maitoa.
Päivällä uusia perunoita, silliä, savukalaa, salaattia, saaristolaisleipää ja beceliä, lasi valkoviiniä.
Illalla raakamakkaroita, puolikas kanafile, pala porsaanfilettä, tsatsikia, täysjyväpatonkia.
Paljon vettä pitkin kuumaa päivää.

Tänä aamuna vaaka näyttikin sitten plussaa +400 g eiliseen. Toivon, että tuo reilummin syöminen buustaa aineenvaihduntaa ja kroppa uskaltaa edelleen luottaa siihen, että joskus ruokaa on tulossa, annetaan vaan rasvan palaa :-)

Tänään luvassa ainakin tuoreita mansikoita, herneitä ja kirsikoita - ja edelleen ihanan lämmintä keliä :-)

Nonnih.

Nythän se sitten iski. Tekisi mieli syödä jotain. Ei edes välttämättä herkkuja, vaan vaikka leipää tai riisikakkuja (joista näin äsken kuvan blogikierroksella, ja siitähän se mielihalu sitten iski).

Otin lasin Pepsi Maxia, ja otin toisen (tosi fiksua näinkin myöhään illalla). Sen jälkeen siirryin veteen. Rauhassa vaan, kyllä se ohi menee. Taidan kohta siirtyä makuuhuoneeseen katsomaan tv:tä, sillä siellä yleensä ruoka unohtuu.

Voisiko tämä johtua siitä, että söin illalla sitä itse tekemääni pizzaa? Eli kun pääsi hiilareiden makuun, niin pitäisi saada lisää? Varmaankin voi.

Hengitä sisään.... Hengitä ulos....

Noin. Nyt se meni ohi. Huh.

Ihanan lämmintä!

***** *
XXOOO OOOOO OOOOO O

Pihalla on +30 ja sisälläkin melkein +26 astetta, on aika laittaa ilmalämpöpumppu päälle ja nukahtaa tyytyväisenä sen hyrinään :-)

Toiset viimekesäsistä shortseista meni kiinni, wohoo! Vaaka näytti aamulla tasan 81 kg eli tiputettuja kiloja on kaksi, JEE :-) Oli jo aikakin saada shortsit jalkaan, tallille ei voi mennä niissä hepenemekoissa mitä minulla on :-D

Aamulla kaurapuuroa, mustikoita ja maitoa.
Päivällä salaattia, tomaattia, kurkkua, juustoraastetta ja nachoslastuja, kermaviiliä ja salsaa. Tico tico!
Päiväkahvitteluilla kaverin tekemään superhyvää jauhelihapiirakkaa, vesimelonia ja makuvichyä (kahviahan mä en juo ollenkaan).
Illalla home made pizza: kinkkua ja ananasta, vichyä.

Huh hellettä

****
X OOOOO OOOOO OOOOO

VIHDOIN on saatu vähän lämpöä! Tänään noin +24 ja huomiselle on luvassa huikeat +28 astetta! Kyllä kelpaa kölliä puutarhakeinussa ja lukea kirjaa!

Aamulla kaurapuuro ja mustikoita, vettä.
Päivällä salaattia, tomaattia, kurkkua, maissia ja fetaa, vichyä.
Lisää vichyä helteessä.
Illalla salaattia, tomaattia, maissia, emmental-raastetta, salsaa, kermaviiliä, muutama nachos-lastu (ikäänkuin texmex-salaatti siis), valkosipulipatonkia ja vichyä.

Hei huomasitko - ei yhtään Pepsi Maxia vielä! Ellen sitten illalla nauti lasillista. Se on vähän siihen verrattuna, että viime viikolla join sitä mielellään litran päivässä.

En ole käynyt viikkoon kaupassa muuten kuin hakemassa maitoa (!), ollaan syöty jääkaappia ja pakastinta tyhjäksi. Olen mestari keksimään ruokalajeja olemattomista antimista. Esimerkiksi toi valkosipulipatonki syntyi paistovalmiista patongista ja valkosipulinmakuisesta maustevoista :-)

Hyvä, helppo päivä

****
X OOOOO OOOOO OOOOO

Aamulla kaurapuuroa ja vadelmia.
Päivällä salaattia, intilaista kanaa, vihanneksia ja 2 rkl riisiä.
Shoppailun lomassa pikkupullo Pepsi Maxia, ja voi kun se maistuikin makealle.
Illalla salaattia, tomaattia, kurkkua, maissia, fetaa, siemeniä ja kaksi eilistä tomaattileipää.

Vaaka näytti aamulla 81,8 kg (-1,1 kg), hyvä sekin :-)

Hyvältä tuntuu

***
OOOOO OOOOO OOOOO O

Kolme herkutonta päivää, kolme tähteä. Ja 16 :-x pudotettavaa kiloa, joiden merkkinä O:t, joista yksikään ei ole vielä poksahtanut rikki. Sitä kohti kuitenkin, vaaka näytti aamulla 82,2 kg (kolme kertaa punnitsin - eilen nimittäin vaaka näytti ensin 82,4 ja sen jälkeen kaksi kertaa 82,9).

Jotenkin tämä tuntuu nyt sen verran helpolta, että taas kerran ihmettelen miksen ole aloittanut ennemmin tai miksi into aina lopahtaa kahden viikon kohdalla. Jos päivän kerrallaan onnistuisi, niin se olisi hyvä.

Päivän ruokailut (viittaan muuten tässä kohti kintaalla sille, että pitäisi syödä viisi kertaa päivässä - miksi ihmeessä, jos ei siltä tunnu)
Aamulla lihapiirakka ja teetä (torikahveilla EI VOI syödä mitään muuta kuin lihapiirakan, tai olisi siellä possumunkki ollut vaihtoehtona - hyvää oli!)
Päivällä lihakeittoa ja litra herneitä ja litra teetä
Illalla salaattia, tomaattia, kurkkua, maissia, fetaa ja kaksi tomaattileipää (ruisleipää, oivariinia, tomaattia, valkosipulia, emmentalia ja uunissa 4 mi, nam! Grillissä tulisi vielä parempaa, mutta ei huvittanut mennä sateeseen grillaamaan)

Kieltäydyin kohteliaasti äitini tarjomasta jäätelöpuikosta, ja sain hänetkin puhuttua ympäri ettei ottanut :-) Sukurasitetta tämä ylipaino meillä - alkaen ensimmäisestä sodanjälkeisestä sukupolvesta, isovanhemmillani ei tätä taipumusta ollut.

Olen löytänyt vichyn ruokajuomaksi! Kirjaimellisesti löytänyt, sillä vappubileiden jälkeen sitä oli unohtunut varastoon kaksi isoa six packiä, jotka eilen löysin ja laitoin viilenemään.

Lähtötilanne: 83 kg

Aamulla sormet oli niin turvonneet, että sattui koukistaa niitä. Silmäpussit roikkui sierainten tasolla. Vaaka näytti 82,9 kg, mutta hei, ollaanpa reiluja ja laitetaan tasan 83 kg, niin pudotettavaa on tasan 16 kg. KUUSI-VITUN-TOISTA KILOA. Se on paljon se.

Sitten vaan tuumasta toimeen. Kalorilaskuriin en jaksa alkaa listaamaan syömisiä, siitäkin tulee vaan stressi. Mutta tänne blogiin voin kirjailla ruokia. Satunnaisesti saatan laittaa kuviakin, jos jaksan väsätä oikein nätin annoksen :-)

Aamulla kaurapuuroa ja mansikoita, vettä.
Päivällä salaattia, tomaattia, kurkkua, maissia, fetajuustoa, kaksi viipaletta ohraleipää + oivariinia, vettä, jälkkäriksi mansikoita.
Vettä, vettä, vettä.
Litra herneitä (siis litra palkoja, söin vain niiden sisältä löytyneet herneet).
Lisää vettä.
Pepsi Maxia.
Illaksi suunnitteilla salaattia, tomaattia, kurkkua, maissia, grillattua halloumia ja kaksi bratvurstia. Niin ja vettä.

(Paitsi nyt kun kirjaan näitä, niin tulee jo mieleen, että mitä järkeä tässä ruokien kirjaamisessa on? No tietty se että jos tarvii tarkastella taakse päin että missä vika tai mikä toimii, niin sitten on mitä katsoa. Mutta ei nää nyt ainakaan muita kiinnosta.)

Iltapäivällä tulee aina väsy, ja silloin tekee mieli jotain makeeta jolla saa verensokerin nopeasti ylös. Pepsi Maxia juon ihan liikaa, joten koitan sitäkin vähentää, mutta hei, onhan ihmisellä oltava jotain paheita. Otin sitä lasillisen - vain yhden lasillisen!

Työterveyshoitaja soitti ja tarjosi palveluitaan. Pyysin päästä psykologin juttusille, sillä irtinsanominen pyörii mielessä. Päivällä sen vielä voi ohittaa jos on muuta, mutta yöllä mieli työstää asiaa.

Tänään on ollut ihana auringonpaiste, ja olen köllinyt pihakeinussa lukien hyvää elämänkertakirjaa monta tuntia. Tätäkin kirjoitan ulkona, sillä nämä vähäiset auringonsäteet on otettava tarkkaan talteen. Huomiseksi on jo luvattu sadetta. Otin muuten bikineissäni ns. aloituskuvat, jos saan aikaiseksi niin muokkaan ne tänne näytille.

Miehen kanssa juttelin tästä asiasta eilen, ja hän on taas kerran ihan täysillä mukana tukemassa. Hän on itse tiputtanut pikkuhiljaa viitisentoista kiloa niin, että mistään ei ole tarvinnut luopuoa. Vaihtoi lounaat salaattiin ja illalla vähän katsoi mitä söi, ja herkkuja vain kerran viikossa sipsejä. Kuulostaa kovin yksinkertaiselta :-D

Mietipä sitä.

Minä 2.0: koodisto

*

Tähti tarkoittaa herkuntonta päivää. Tänään kirjaan ensimmäisen herkuttoman päiväni. Ei hassumpi alku, vai mitä :-)

O-kirjaimet saavat jatkossa merkitä tiputtavia kiloja ja X-kirjaimet tiputettuja kiloja. Huomenna aamulla nähdään, kuinka paljon vaaka näyttää ja kuinka paljon on matkaa tavoitteeseeni 67 kiloon.

Tämän olen oppinut aiemmilta kerroilta

Olen ollut jojolaihduttaja noin 20 vuotta. Täytän kohta 40, ja luulen, että sekin saa kriisin kärjistymään pääni sisällä. Olen laihduttanut elämäni aikana samaa kymmentä kiloa varmaan kymmeniä kertoja, mutta aina ne ovat tulleet korkojen kera takaisin. Mitä aion nyt tehdä eri tavalla?

Tärkeintä on se mitä syön
Liikunnalla en pysty kuluttamaan niin paljon energiaa, että voisin huoletta syödä kaiken sen mitä haluan. On siis helpompi jättää jotain syömättä.

Herkkujen nollalinja
En tunne kohtuutta, joten aluksi aion vetää nollalinjalla. Se on ennenkin toiminut ja tuonut tuloksia. Tiedän, kuinka paljon enemmän pystyn syömään ruokaa kun jätän herkut syömättä, eli nälässä ei tarvise olla.

Syön sitä mitä haluan
En sitä mitä Superdieetin listassa lukee. Olen monta kertaa ostanut pari purkkia rahkaa, ja heittänyt ne parin viikon kuluttua roskiin. Ei vaan maistu enää.

Juon vettä
Joka päivä. Paljon.

Liikun jos siltä tuntuu
Jos ei tunnu, niin en aio liikkua. Vedän helposti ääripäästä toiseen: ekalla viikolla käyn viitenä aamuna lenkillä, ja sitten into lopahtaa. Rakastan tilastoida ja mitata, mutta nyt tähän on löydettävä kohtuus.

Nukun yöni
Stressitilassa tuntuu, ettei edes tarvitse niin paljon unta, ja sehän on omiaan pahentamaan kierrettä.

Tavoittelen mielenrauhaa
Teen enemmän asioita joista nautin ja vähemmän niitä, joita teen sen takia, että muut odottavat minun tekevän niitä. Eiköhän nelikymppinen nainen voi jo itse päättää asioistaa.

Mitta täynnä

Tunnen olevani aikaansaamaton, laiska epäonnistuja, paska ja turha ihminen. En kestä itseäni enkä halua viettää itseni kanssa aikaa. Voi sanoa, että vihaan itseäni.

Kolme kuukautta olen elänyt kovan stressin alla, sitä ennen pystyin pari kuukautta relaamaan, ja sitä ennen olen stressannut kolme vuotta. Olen vihdoin tajunnut, että kyllä, minä olen tunnesyöppö. Syön silloin kun stressaan. Ja sitä stressiä on kuulkaa riittänyt viimeiset vuodet. Paino hivuttautuu pikkuhiljaa ylöspäin, ja on ylittänyt 80 kg aikaa sitten. Kun ajattelenkin viimeisen kolmen kuukauden tapahtumia - ja ajattelen niitä ihan jatkuvasti, en pääse niitä pakoon - tulee pakonomainen tarve syödä. Herkkuja, tottakai, kuka sitä nyt porkkanasta lohtua hakisi. Ai että mua vituttaa! En mahdu yksiinkään viime kesäisiin shortseihin - enkä muuten viime kesänäkään mahtunut niihin hyvin.

Kaksi viikkoa sitten matto vedettiin jalkojen alta, päiväjärjestystä täräytettiin oikein kunnolla ulkopuolelta, ja minun pikkuinen planeettani karkasi kiertoradaltaan pahan kerran. Varmaan jonkinlaisen shokinkin sain, mutta vahvimpina tunteina koin epäonnistumista ja häpeää. Olen kuin maanisdepressiivinen sisilisko: välillä olin täysi luuseri ja välillä täysin varma siitä, että elämä kantaa. Tunteet vaihtelee vartin välein ja sama rulla vaan pyörii päässä: minun pitää löytää uusi työ. Olin juuri päässyt sinuiksi sen kanssa, että minun ei tule vaatia itseltäni liikaa, kun tuo rumba alkoi pyöriä. Rehellisesti sanottuna en voinut kuvitella tällaista lopputulosta, vaikka jopa toivoin sitä.

Tuo ei tietenkään helpottanut itseinhoani, jota tunnen ulkomuotoani kohtaan. Olen lihava ja löysä. Olen liian laiska tehdäkseni asialle mitään, minun päättäväisyyteni ei tällä hetkellä riitä selviämään herkuitta edes yhdestä päivästä. Minulta puuttuu motivaatio, tahdonvoima ja pitkäjänteisyys. Ne olisivat aika hyviä ominaisuuksia, kun pitää etsiä töitä tai laittaa kroppa kuntoon. En todellakaan tiedä miten selviän urakasta, mutta sen tiedän, että minun on aloitettava se heti. Mitä aikaisemmin aloitan, sitä aikaisemmin olen valmis.



Minun pitää päättää, onko lasi puoliksi tyhjä vai puoliksi täynnä, ja voiko sen joka tapauksessa täyttää uudestaan.

Mietin, mitä tekisin blogin kanssa. Aloittaisinko uuden vai jatkanko vanhaan. Ihan samaa pohdintaa olen käynyt läpi ennenkin kun olen joutunut aloittamaan alusta, ja aina päättänyt jatkaa vanhaan. Nyt päätin toisin, haluan puhtaan sivun uusille muistiinpanoilleni, sillä minusta tuntuu, että on alkamassa erilainen matka kuin ennen.

Silloin kun mikään ei ole varmaa, on kaikki mahdollista.

Siis miksipä ei, miksipä ei juuri tänään voisi olla ensimmäisen elämäni viimeinen päivä? Huomenna herätessäni hyppäisin vaa'alle ja aloittaisin toisen elämäni, matkani kohti 2.0:aa - sitä minua, joksi haluan tulla.

Arvioisin, että 15 ja osia. Se on on kuulkaa kamalan paljon. Aika surullista :-( Näin vähän mä olen itsestäni välittänyt. Pelkään niin paljon epäonnistumista, että en ole lähtenyt edes yrittämään tiputtamista, vaan antanut niiden kasautua. Nyt taakka alkaa olla liian raskas kannettavaksi. Olen kuvitellut itseni haavoittumattomaksi, sillä elämäni on aina sujunut sen mukaan mitä olen halunnut. En ole tätä ennen kokenut elämässäni todellisia pettymyksi. Se on kuulkaa aika ihme, että olen ehtinyt 40 vuoden ikään ilman että en ole saavuttanut jotain haluamaani. Nyt tullaan sitten ryminällä alas, kun oksa latvasta katkeaa.